Artikkelissani 25.8.2013 Oulun pääteiden historian alkulehdiltä kerroin Sakari Somerpalon konsulttityönä tekemästä Oulun Tiehistoriasta, jonka sain häneltä kesällä luettavakseni. Vastaavanlaiset tiehistoriat ovat olleet tekeillä Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kaupungeista ja ne liittyivät tausta-aineistona Leo Kososen kolmen kaupunkijärjestelmän mallin (UF-Model of Three Urban Fabrics) kehittelyyn. Työn tilaajat ovat Liikennevirasto ja ELY-keskukset. Tiehistoriat ovat valmistuneet syyskuussa 2013 ja löytyvät osoitteesta www.linea.fi/uf. Työssä selvitettiin kohdekaupunkien pääteiden ja keskeisimpien pääkatujen toteuttamis- ja suunnitteluhistoriaa 1960-luvulta tähän päivään. Historiatarkastelua ovat jaksottaneet vuodet 1960, 1975, 1990 sekä 2005.
”UF-projektin tavoitteena on luoda uutta kaupunkiteoriaa ja tuottaa siihen tukeutuva käytännön sovellusmalli kaupunkien kokonaisvaltaisen kehittämisen ja suunnittelun avuksi. Perustana on uusi ajattelutapa, joka tunnistaa kaupungeissa kolme päällekkäistä kaupunkijärjestelmää autokaupungin, joukkoliikennekaupungin ja jalankulkukaupungin. Se poikkeaa vallitsevista ajattelutavoista, joissa kaupunkia käsitellään yhtenä kokonaisjärjestelmänä tai kokonaisjärjestelmän osajärjestelminä.” Tuntuu selvältä.
Seuraavassa muistoja vanhasta ajattelutavasta:
Uuden tiehistorian mukaan vuonna 1972 olivat Oulussa valmiina eri liikennemuotoja koskevat osasuunnitelmat: Oulun liikenteen yleissuunnitelma 1969, Oulun julkisen liikenteen kehittämissuunnitelma 1970, Oulun jalka- ja pyöräliikenteen kehittämissuunnitelma 1972, pääkeskuksen toimintojen sijoitussuunnitelma 1972 sekä Oulun kaupunkiseudun tie ja katuverkon kehittämissuunnitelma 1972. Kaupunginhallituksen suunnitelmista tekemien päätösten jälkeen rakennusvirasto teki ehdotuksen Oulun liikenteen kehittämistavoitteiksi. Tavoitteet hyväksyttiin ensin yleisten töiden lautakunnassa pitemmittä puheitta yksimielisesti. Puheenjohtajan päätösesitys kuului: ”Hyväksytään nämä tavoitejutut”.
Valmistuneen tiehistorian ilmaisua käyttäen Oulun liikenteen tavoitteisiin oli kirjattu eri otsikoiden alle tälläkin hetkellä hyvin ajankohtaisilta kuulostavia tavoitteita. Ilmaisun mukaan ne merkitsivät selvää linjan muutosta vuoden 1969 liikenteen yleissuunnitelman julkilausumattomana lähtökohtana olleeseen vapaan auton käytön periaatteeseen. Tästä ajattelutavasta juontuvan kauhuskenaarion mukainen monikerroksinen tieverkko kuvattiin sanomalehti Kalevassa 6.10. 2013. Lehden yhtenä havaintoesimerkkinä oli Tuirassa sijaitsevan nykyisin miljoonamontuksi kutsutun liikennejärjestelyn päällekkäinen vastine, miljardimonttu. Siltä on vielä säästytty.
Miljoonamonttu Oulun Tulliväylällä
Kuva Mauri Myllylä 1999
Tiehistoriassa ajankohtaisiksi arvostetut Oulun liikenteen kehittämistavoitteet laadittiin silloisten vastuuhenkilöiden ajattelutavan mukaan tietämättä vielä mitään uuden kaupunkiteorian mahdollisuuksista. Oulun varhaisimmat liikennetavoitteet kannattanee tässä kerrata:
- Eri liikennemuotojen, jalka- ja pyöräliikenteen, joukkoliikenteen, moottoriajoneuvoliikenteen ja pysäköinnin tasapainoiseen kehittämiseen pääsemiseksi esitellään niihin tarvittavat investoinnit erillisinä toiminta- ja taloussuunnitelmaa sekä talousarviota varten. Joukkoliikenteen kehittämistä tuetaan erilaisin kaupungin toimenpitein. Pyritään vaikuttamaan siihen, että valtion ja kuntien välinen työnjako liikenneväylien rahoituksessa saadaan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi.
- Koskikeskuksen ja vanhan ruutukaava-alueen suojelemiseksi liikenteen häiriöiltä Merikosken Siltojen levittämisestä pidättäydytään ohjaamalla Oulujoen ylittävää liikennettä uusille suunnitelluille väylille. Liikekeskustan ydinalue rauhoitetaan ajoneuvoliikenteeltä. Uusien moottoriajoneuvoliikenteen väylien rakentamisen kanssa jalka- ja pyöräliikenteen yhteydet tien suunnassa ja sen poikki rakennetaan samanaikaisesti. Kaavoitustoimintaa ja rakentamista ohjataan keskitetysti hajarakentamista välttäen alueille, jonne eri liikennemuotojen palvelukset ovat taloudellisesti ulotettavissa. Eri toimintojen ryhmittelyssä tulee edistää liikenteeltä rauhoitettujen asuntoalueiden syntymistä ja sijoittaa asumisen painopisteet joukkoliikenteen suunnitelmassa osoitetun hyvän palvelun alueille.
- Toiminta- ja taloussuunnitelmaa seuraavan kerran tarkistettaessa jalka- ja pyöräliikenne otetaan huomioon kuten muutkin liikennemuodot. Kun valtaosa keskustaan suuntautuvasta työmatkaliikenteestä joudutaan ohjaamaan joukkoliikenteen välineisiin, on tämän liikennemuodon palvelutasoa nostettava.
- Moottoriajoneuvoliikenteen välittäminen jää nykyisen pääkatu- ja päätieverkon tehtäväksi. Sitä täydennetään liikenteen yleissuunnitelmassa esitetyillä uusilla yhteyksillä toiminta- ja taloussuunnitelman toteuttamisohjelman mukaan. Kun taloudelliset mahdollisuudet selvästi alittavat liikennetarpeen vaatimukset, vältetään kalliita liikenneratkaisuja kuten eritasoliittymiä. Päähuomio kohdistetaan aivan välttämättömien uusien yhteyksien luomiseen ja nykyisten väylien kunnon ylläpitämiseen. Liikennemäärien edellyttämän liikennetilan lisäämistä pidetään väistyvänä perusteena parannustoimenpiteille.
- Liikekeskustassa pyritään tyydyttämään osa keskustassa asuvien autopaikkatarpeesta, lyhytaikaisen pysäköinnin tarve kokonaan ja työmatkaliikenteen vaatimasta autopaikkatarpeesta korkeintaan 50 %.
Onko toimittu näiden tavoitteiden mukaan ja ovatko ne olleet mielessä asioista päätettäessä? Pidemmälle tähtäävät tavoitejutut ovat tekstiä, joka ei ehkä kosketa nelivuotiskauttaan istuvaa päättäjää ja urakehityksessä olevaa vastuun kantajaa. Useat lauseet ovat todellisuutta ehkä ilman kirjoitettua asiakirjaakin. Liikennemäärien lisääntymistä ei ole kuitenkaan pidetty väistyvänä periaatteena pääteiden parantamiselle vaan pääperusteena määrärahojen kasvattamiselle, kehittämishankkeiden alulle saamiselle tai jopa alueen talouselämän elvytykselle. Tavoitteellinen toiminta on vaikea osaamisen laji omasta ratista kiinni pidettäessä. Ota lusikka kauniiseen käteen, neuvottiin ennen niukkoina aikoina.
Oulu 29.10.2013
Mauri Myllylä
Liikennementori 