Vastuun kannosta voi olla terveydellisiä vaikutuksia. Vastaava mestari voi saada harmaita hiuksia, kun hänen valvomansa suuri rakennushanke puretaan uuden tieltä jo 50 vuoden ikäisenä. Pienemmästäkin niitä voi tulla kuten kahvitarjoilusta eläköityneille työtovereille. Tietokirjailija näkee karttavertailussa vihreän värin väistymisen harmaan rakennusmassan alle 60 vuodessa.
Puuttuuko teiltä mitään?
Elämä jättää meihin jälkiä. Hiusten harmaantuminen iän mukana on luonnollinen asia. Kaupungin työt eivät ole aina olleet kurssissa eikä niitä ole pidetty terveyttä uhkaavina. Marraskuussa 1991 Suomen markka päästettiin devalvoitumaan ja syyskuussa 1992 kellumaan. Markan arvo tipahti 27 %. Oulun Pysäköintitalo Oy:n tulot eivät riittäneet odottamatta kasvaneiden valuuttalainojen hoitoon. Tilanne painoi yhtiön toiminnasta ja lainoista vastuuta kantavia. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja joutui pitkähkölle sairauslomalle. Voiko kaupungin virkamiehelläkin olla verenpainetta, sanoi vastaanottava OYS:n lääkäri saatuaan vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, missä olette töissä? Täällä ne kaupungin virkamiehet käveleskelee, komppasi tuttu sairaanhoitaja toipilasta sairaalan käytävällä. Työpaikalle toivuttuani sain kommentin, sinäkö tulit takaisin, me luulimme sinun siirtyvän syrjään.
Kaikkiin sairauksiini hyvän hoidon saaneena olen kiitollisuuden velassa Oulun hyvinvointipalveluille. En osannut äkkiä vastata, kun vanhusten palveluista tuli koronaepidemian alussa puhelinsoitto ja kysymys, puuttuuko teiltä mitään? Sairaalarakennusten purku tulevaisuuden sairaalan tieltä oman maallisen majan purun kanssa samaa tahtia on mietityttänyt. Siitä keskustelin hoitohenkilökunnan kanssa leikkausoperaation aikana ja tarkastuksissa. Rakennusten ränsistyneisyys ja nykytekniikan ylivoimaisuus ovat perustelut ”miljoonasairaalalle”. Rakennukset ja sillat, joita olemme aikanamme olleet toteuttamassa, ovat tulleet 50 vuodessa ”käyttöikänsä päähän”, totesimme katukeskustelussa edellisen sairaalatyömaan vastaavan mestarin Olavi Koivukankaan kanssa. Loppurahoituksesta vastaava valtio on halunnut varmistaa hankkeen tuottotavoitteiden toteutumisen ja toteutusaikataulun realistisuuden. Työvirressä 523 Anna-Maija Raittila lausuu ajatuksen:
Kun luomakuntaa, Herra kannat, teet itse kaiken rakkaudesta.
Näin ihmiselle arvon annat, työkumppaneiksi pyydät jokaista.
Suo minun elää muita palvellen, niin kaikki työ saa suunnan yhteisen.
Valkea kaupunki harmaantuu
Muistan junamatkani Ouluun elokuussa 1960 aloittamaan työtehtävissä entisessä kotikaupungissa Oulussa ja kohtaa, missä radan kaarteessa tuli näkyviin Tuomiokirkon torni ja sitten matalan kaupungin vaaleat ääriviivat. Tämä romanttinen näkymä oli mielikuvista opiskeluaikana Helsingissä ja sieltä vierailuilta kotona Raksilassa. Tästä alkanut pitkä aika saman paikan palveluksessa jättää jälkensä sen asukkaaseen kuin myös itse kaupunki-isäntään. Ajatukset kulkivat samaa rataa ja pitkin samaa maisemaa kuin vuonna 1957 ilmestyneen kirjan Valkean kaupungin Eliel Sahran hänen vastaavalla Ouluun paluumatkallaan. Olin ostanut Helsingissä Pirkolle vuonna 1957 pikkujoululahjaksi Matti Hällin romaanin Valkea kaupunki.
Oulun yhdyskuntapalvelujen kartoitus ja mittaus –yksikkö kutsui toimialansa eläkeläisiä joulukahville 2022. Osallistujia oli viitisen kymmentä. Näytti, että olin porukan iäkkäin. Muisteltiin pöytäkunnittain menneitä, Isäntäväki kertoi, miten asiat hoidetaan tänään. taloudellisesti ja tehokkaasti. Ympäristötalon yläkertaan kaupungintalolta muuttanut kaupungin johtoporras ei ollut pitänyt suotavana kustannuseränä eläkeläisien kutsumista eikä tarjoiluja heille. Pitkään viipymistä saman työnantajan palveluksessa ei pidetä tänä päivänä haluttuna eikä suotavana työnantajan eikä työntekijän kannalta. Tosiseikka on toisaalta, että kaupunkisuunnittelu ja etenkin maankäytön ja liikenteen suunnittelu on pitkäjänteistä työtä eikä siinä virkaura edisty. Arvostan kiitollisena saamiani oppivuosia.
En käytä digitaalisia suunnistusvälineitä. Vierailulla ylistin kartan merkitystä ei yksin suunnistusvälineenä, vaan myös kaupungin yleisen ja suunnittelun historian kuvaajana. Esteettinen asemakartta antaa mielikuvan alueesta sitä läheltä katsottaessa. Vanhemman ajan karttoja voi ihastella taideteoksina. Tämän sanottuani keskustelussa toimialan päällikkö Kaija Puhakka, kolmas edellä kerrotun Heikki Suitialan jälkeen, juoksi hakemaan kiitokseksi vuonna 2017 painetun arvokkaan kirjan Oulun seutu kartoin 1950 -luvulla ja 2010 -luvulla. Kirjan aukeamien vasemmalla puolella on kuva ja kuvaus, miltä kaupunki näytti, kun aloitin oman työni kaupungin palveluksessa ja oikealla puolella näkyy, miltä sama alue nyt näyttää karttamerkinnöin 65 vuoden kuluttua eläkeläisen silmin. Kirjan kertoja tietokirjailija, kirkkoherra Pekka Tuomikoski arvioi ja arvosteleekin kaupungin kehitystä. Kertojan sanat antavat ajattelemisen aihetta suunnittelusta vastanneille. Jota Herra rakastaa, sitä hän myös kurittaa (Sananl 3).
Laanilan ja Korvensuoran alueet 1950 -luvulla. Pekka Tuomikoski
Laanilan ja Korvensuoran alueet Hyttystien ikkunoistamme päin katsoen 2010-luvulla. Pekka Tuomikoski
Kartastokirjassa tuodaan esille, että muutos vanhaan verrattuna on ollut henkeä salpaava. Karttavärein ja -merkinnöin ei vanhan Oulun alueella näytä olevan juuri väljää kohtaa. Kertoja näkee Heinäpään urheilukeskuksen vihreänä läiskänä ja hyvänä esimerkkinä. Virkistykselle on aina varattava sijansa kaupunkisuunnittelussa hänen mielestään. Vihreät alueet ovat vanhan Oulun harvinaisuuksia ja pistävät silmään. Harva aavisti, miten täyteen nuo alueet kaavoitetaan ja rakennetaan. todetaan kirjassa.
Kaavoituksessa on havahduttu huomaamaan, että meren ja merenrannan kuormituksellakin on rajansa. Hietasaari on muuttunut vihreämmäsi ja suunnitelmallisemmaksi. Melkein koko muu Oulu on ilmakuvista päätellen muuttunut harmaammaksi asutuksen ja rakennusten määrän kustannuksella. Oulun merkittävin kasvualue on ollut Kaakkuri ja Metsokangas. Uudet nukkumalähiöt ovat syntyneet sinne kuin sienet sateella, todetaan kirjassa toisessakin yhteydessä.
Merikosken Patosilta. Kuva Mauri Myllylä 2015
Oululaisten kaupunkisuunnittelijoiden kunniaksi on sanottava, että viheralueita ei ole unohdettu. Pyörätiet ja ns. kevyenliikenteenväylät ovat niin ikään saaneet sijansa. Oulu on terästänyt merellisyyttään niiden avulla. Kertoja näkee Pohjantien, Kuusamontien ja Kainuuntien kaupungin selkärankana. On vaikea kuvitella Oulua ilman jokisiltoja, niin kiinteästi ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään, kirjoittaa karttateoksen kertoja Pekka Tuomikoski. Tietokirjailija kiteyttää: Kokonaisuudessaan Oulu on tulevaisuuden kaupunki. Se on jo nyt saanut merkittävän hyvän yleisilmeen aikaiseksi.
”Vasta valituilla päättäjillä on paljon toiveita. Oululla on edessään etsikkoaika. Jos edes useimmat Oulun elinvoimaan ja palvelurakenteeseen liittyvistä hankkeista toteutuvat, ovat asiat varsin hyvin.” Kaleva 8.1.2023. ”Oulun Hietasaareen suunnitellaan jälleen huvipuistoa. Sen kylkeen Meri-Oulun kesäteatteri.” Kaleva 13.2.2023
Oulua on kohdeltu keskenkasvuisena koko täällä asumiseni ajan. Valkean kaupungin Eliel Sahra rakasti Oulua ja oululaisia niiden rosoisuudessaan jo yli 70 vuotta sitten lykkäämättä sitä siihen, kun Torihotellit, Elämysareena, Kiikelin kuivauimala jne ovat valmistuneet.
Oulu 15..2.2023
Mauri Myllylä