Yhdessä rakentaen -rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutuksen tulevaisuus


Seminaari 15.9.2017. Järjestäjät Oulun yliopisto, RIL ry ja Pohjois-Suomen Rakennusklusteri ry. Kutsuja Pohjois-Suomen Rakentajaseniorit

Oulun yliopiston rakentamistekniikan opiskelijoita opintomatkalla Kiirunan kaivoksella. Edessä professori O A Taivainen. Kuva Mauri Myllylä 1968

Sain puhelinsoiton elokuussa 1961 Oulun yliopiston sillanrakennuksen ja statiikan professori Kyösti Angervolta junaan matkalla Ouluun aloittamaan työni Oulun kaupungin insinööriosastolla. Hän kysyi voisinko ajatella toimintaa oman työni ohella hänen assistenttinaan. Vuonna 1953 alkanut opintopolkuni jatkui Helsingin yliopiston ja TKK:n jälkeen Oulun yliopistossa tie ja liikennetekniikan tuntiopettajana vuoteen 1988.  Rakennustekniikan tiedekunta lakkautettiin opetusministerin päätöksellä vuonna 1996. Nyt olemme kaikki yhdessä uudessa aloituspisteessä Oulun yliopiston Kerttu Saalastin salissa. Opettajani Purduen yliopistossa 1967-68 toisti sanaparia; repeat, repeat! Eli suomeksi, kertaus on opintojen äiti.

Seminaari oli lähtölaukaus koulutukselle ja tutkinnonannolle 20 vuoden tauon jälkeen. Sen tarkoitus on levittää tietoa mahdollisimman laajasti rakennus- ja yhdyskuntatekniikan rakennetekniikan ja infrarakentamisen opintosuunnista sekä eri aloja leikkaavasta korjausrakentaminen ja terveys –opintosuunnasta. Rakennusalan koulutuksen tarpeesta ja eri ammattikuntien yhteistyön tarpeesta oli tullut yhteisymmärrys. Linnanmaan kampukselle siirtyvä rakennusalan ammattikorkeakoulu luo synergiaa yhteistyölle. Läsnä olleet 250 osallistujaa kokivat seminaarin juhlana. Seminaarissa esityksistä vastanneet eri vastuutahojen edustajat ilmaisivat tästä myös ilonsa takinkääntäjien edustaja mukaan lukien.

Rakennusalan DI-koulutuksen tarve ja merkitys Pohjois-Suomessa on nyt tunnustettu. Teemu Vehmaskoski RIL ry:n edustaja tunnusti, että puolsimme Oulun yliopiston rakennuspuolen alasajoa vuonna 1996. Helena Soimakallio SKOL ry muistutti, että Suomen kiinteistö- ja rakennusalaa on silti viety koko ajan eteenpäin. Koulutuskatkos on synnyttänyt peruuttamattoman vahingon suurena koulutusvajeena. Hän otti puolestaan tästä pallon itselleen. Nyt on huolehdittava, että jokaiselle valmistuvalle löytyy paikka.

Matti Mannonen Tegnologiateollisuus ry:n edustaja hehkui koulutuksen paluusta pelkkää iloa ja yhteistyön voimaa. Nyt tehdään kunnolla ja maailman paras Suomi. Suomella on kaksi pääalaa; puu ja pää. Digitalisointi on ulotettava täällä joka paikkaan. Koulupohjat on tehtävä joustavammiksi, koska emme näe vieläkään yli viiden vuoden päähään. Rakennusala kasvaa. Oulun yliopiston imago on korkealla, on siellä säilytettävä ja sekin rima vielä ylitettävä. Vrt Leviäkangas.

Rakennusyhtiö FIRA Oy:n edustaja Jussi Aho otti lähtökohdaksi, että rakentaminen on nyt vallankumouksellisessa murroksessa. Siitäkin syystä on mahtavaa olla Oulussa koulutusta tukevissa juhlissa. Kaiken toiminnan on oltava bisnestä ja sitä joka paikassa verkkoja myöten. Meillä on maali auki koko maailmaan. Käyrät ylös muutosta rakentaen.  Avainsanat ovat tuotanto, palvelu ja niiden muoto. Ketteryyttä niiden toteuttamiseen! Run and bend.  Olemme hyvällä matkalla. Muistakaamme dosentti  Aappo Heikkilää uuden tieteenalan ortotopologian keksijää ja opettajaa, para-avaruuden ja kosmisen säteilyn ulottuvuuksien tutkijaa.

Muistakaamme myös, että laadullakin on paikkansa. Seminaaripäivän Kalevasta luin, että viimeaikoina havaitut betonirakenteiden kestävyysongelmat on nähty syntyneen seoksen tehokkaan sekoittamisen puutteesta. Kantavuuskäyrien suunta ei ollut siksi oikea.

Infran rakentajia Hyttystiellä. Kuva Mauri Myllylä 2013

Rakenteet, väylät ja vesi ovat insinööriosaamisen kulmakivet. Haastavissa rakennuksissa ja silloissa Suomessa ja maailmalla on arkkitehtien ja insinöörien yhteistyö ollut avainasemassa. Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan professori Rainer Mahlamäki oli Lontoossa esittelemässä viimeistä kilpailutyötään. Virtuaalisessa esitelmässään hän näki sodan jälkeisen ajan arkkitehtuurissa paljon esimerkkejä taiteellisen vakaumuksen ohjaamasta rakenteiden kehittämisestä ja toteuttamisesta. Aarne Ervi ja Aarno Ruusuvuori jäivät mieleeni. Tämän onnellisen perinnön tilalle tuli polyteknillinen perintö.  Pariisin mallit ja Pompidou -keskus. On erinomaista, että koulutusta käynnistetään uudestaan. Nyt on olemassa selvä paikka nähdä yhteistyön tarve ja tehdä sitä. Rakenteellinen tekniikka vaatii pohdintaa uudenlaisista rakenteellisista asioista. Rakennusfysiikkaa tarvitaan, etteivät arvokkaat työmme sorru.

Oululaista siltaosaamista maailmalle vienyt  Esko Järvenpää  kertoi esimerkkejä insinöörien ja arkkitehtien yhteistyöstä ja nokkimisjärjestyksestä. San Fransiscon Golden Gate riippusilta insinöörirakenteena ja sen pylonit ja väritys arkkitehtuurin erikoiskohteena on klassinen esimerkki. Sillan suunnittelu on selkeästi nähtävissä oleva työ ja yhteistyö ja samalla suuri haaste onnistumiselle. Onnistuneesta hankkeesta kumpikin ammattikunta voi ylpeillä. Tekemällä opitaan yhdessä, mutta Insinöörin on oltava täyttänyt 50 vuotta, että hän ymmärtäisi arkkitehtia. Hyvä silta ei ole kallis, laatu voi olla jopa ilmaista. Bisnes-ajattelun läpitunkemassa maailmassa on havaittavissa, että arkkitehtuurin merkitys on kasvussa. On aika rakentaa parempaa.

Miksi sitä ei ulotettaisi siltojen jatkeille ja niihin liittyville teille, kysyi Esko Järvenpää. Arkkitehtuuria tarvitaan etenkin monitoimisilla väylillä, joilla rakenteet seuraavat toisiaan nopealla tempolla. Oulun uuden Poikkimaantien jokisiltaan liittyvät tieosat ovat nyt jotenkin lytyssä, itse silta istuu sulavasti maisemaan.

Eero Lehtipuu kirjoittaa Tie ja Liikenne 4/2017: Onko Suomi tiearkkitehtuurin kehitysmaa? Tien ja muiden liikenneväylien on tavoiteltava harmoniaa ympäröivän maiseman ja tien toiminnallisten ominaisuuksien välillä. Ympäristöllä ja tietekniikalla ei ole ristiriitaa, mutta laadukas tulos edellyttää taitavaa yhteensovitusta eli arkkitehtuuria.

Lehtipuun päähuomion kohteena on maisemaan istuva tien tasaus. Teiden suunnittelua ja korjaamista riittää. Pidän arkipäiväisemmän tie- ja katuarkkitehtuurin esille nostoa Oulun yliopiston rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutukseen ensisijaisempana kuin suurten siltojen arkkitehtuuria.

Väylien ja liikenteen merkitys on Pohjoiselle ja koko Suomelle ratkaisevaa. Pekka Leviäkangas pohti, mitä älykäs liikenne ja älykkäät kulkuneuvot tuovat tullessaan. Konepeltien ja maskien muotoilu eivät muuta auton perusolemusta. Eivätkä edes älykkäät. sisäiset käyttöjärjestelmät sitä tee. Rakentamisen ja yhdyskuntatekniikan kannalta liikennejärjestelmä perustuu jatkossakin rautatie-, satama-, vesi-, ja tieliikenteeseen ja niiden työnjakoon alueittain ja kohteittain. Lentoliikenne pysyy osaamistalouden kulmakivenä. Jos seutu tai paikkakunta profiloituu tällä tuotantotekijän alueella, se tarvitsee maan sisäiset ja ulkomaiset lentoyhteydet

Merenneito Oulun taidemuseossa Pekka ja Teija Isorättyä.
Teos kysyy, kuinka säilytämme inhimilliset arvomme, kun suunnittelemme
koneita eri tarkoituksiin? Kuva Mauri Myllylä 2017

Robottiauton älykkyyden ja etiikan yhteensovittaminen takkuilee, kertoi Kaleva 19.9.2017. Artikkelin mukaan ihminen, hänen osaamisensa ja käyttäytymisensä pysyvät vielä tärkeässä asemassa robottiautossakin.

Väylä- ja hankekohtainen painottaminen on leimannut tätä toimialaa rakentamisessa ja ehkä koulutuksessakin. Yhteydet Jäämerelle ja uusille kaivoksille puhuttavat pohjoisessa. Aloite kaksoisraiteelle välille Ylivieska-Oulu on pieni laajennus väyläkohtaiseen näkökulmaan. Rakentamisen ja yhdyskuntatekniikan kannalta ajattelutaso pitäisi nostaa liikennejärjestelmää koskevaksi, sen osien yhteensovittamiseksi ja yhteistoimintaan alueiden muun käytön kanssa.

Yhdyskuntasuunnittelussa arkkitehtuuri on orpo yksinään. Kun rakentaminen ja yhdyskuntatekniikka palaavat takaisin samaan taloon, sen tulisi konkretisoitua koulutuksessa ja tutkimustoiminnassa. Seminaarissa en saanut vielä käsitystä esimerkiksi kaavoituksen ja liikennesuunnittelun koulutuksesta ja opintopoluista. Liikennemuotoina kävely ja pyöräily on nostettu Pariisin ilmastosopimuksen agendalle. Onko teema mukana Oulun yliopiston koulutusuudistuksessa.

The theme Embracing the Complexity of Mobility was included in the program of Aalto University Summer School 15.-19.8.2016. The focus of the Summer School was complexity which is embedded in all modern traffic from behavior to technological interdependence. The theme Biking in Practice was for the first time included in the Summer School program in its social thematic groups. Biking too includes features from human behavior to technological interdependence. Biking is physically simple movement. But biking is the complex traffic mode. It is the demanding part of urban planning. The purpose of my presentation was to indicate that.

Onko terveellinen rakentaminen utopiaa?  Osaammeko kehittää korjaamista nykyisestään? Kokonaisprosessin hallinta on rakennuksen tuottavassa korjaamisessa ja ylläpidossa tärkeää. Prosessin tulokset pitää kytkeä uudisrakentamisen hyödyksi. Kimmo Lylykangas näki, että koulutuksen ja oppimisen on keskityttävä terveellisen rakentamisen prosessiin, käytännön osaamiseen ja kansainvälistymiseen. Siiloutuneessa suunnitteluprosessissa rakentaja tekee puitteet toiminnalle ja niiden käyttäjä vastaa niiden toimivuudesta.

Ennen kuin tehdään rakennuksen purkupäätös, kannattaa tehdä sisäilmaongelman analyysi ja yksilöidä ongelma. Monialainen yhteistyö ongelmaratkaisuissa on  avainasemassa. Korjauskohde ei ole epätäydellinen korjauskohde vaan erilaisten korjauskeinojen soveltamisen kohde. Kokeiluhankkeissa, joissa on ollut terveysosaaminen mukana, on saatu terveyteen ja talouteen kohdistuvia huipputuloksia. Koko talon purkamiselta on vältytty, kertoivat terveysalan asiantuntijat Risto Salin ja Hannu Syrjälä.

Monitieteellinen ajattelutapa on tervetullut muuhunkin kuin sisäilmaongelmien ratkaisemiseen. Liikenteen toimialallakin olisi noteerattava terveysvaikutukset. Kävelyn ja pyöräilyn hyötykustannusten laskentamenettelyä on kehitetty liikenneministeriön ja Helsingin kaupungin toimesta.  Työssä on voitu todeta, että kävelyyn ja pyöräilyyn uhrattu raha tuo kahdeksankertaisen hyödyn ennen kaikkea sen terveyteen ja hyvinvointiin tuomien vaikutusten vuoksi. Asian tutkimista ja todistamista on jatkettava. Avaako Oulun yliopiston rakentamis- ja yhdyskuntatekniikan koulutuksen yhdessä rakentaen -malli portteja terveysvaikutustarkastelulle sisäilmaongelmarakennusten ulkopuolellakin olevaan rakennettuun ympäristöön.

Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi -kirjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2015 Pyhän Luukkaan kappelissa Oulun yliopistoalueella pohdin, mitä tieteen alaa liikenneviranomaisten taholla marginaaliseksi luonnehdittu liikennemuoto ja siitä kirjoitettu mikrohistoria edustavat. Lapseni epäilivät, kuuluvatko kirjani kasvatusta sivuavat aiheet insinöörin kompetenssiin. Kirjassa esille nostettu hiljainen tieto kuulunee puolestaan elämän koulun oppiaineisiin. Kielitarkistuksessa otsikko -liikenneteologia piti vaihtaa otsikoksi -liikenne ja arvot. Todennäköinen epäselvyys rakennusalan monipuolisesta olemuksesta ja merkityksestä johti opetusministerin päätökseen Oulun yliopiston rakentamistekniikan osaston lakkauttamisesta vuonna 1996.

Soveltuva osa lakkautetusta koulutuksesta on ollut säilytyksessä konetekniikan opintosuunnalla. Opintoesitteen mukaan se on nytkin muutosvaiheessa suora väylä opiskella rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaa. Minkälaisiin väyliin, yhteyksiin ja liikennejärjestelmään koulutus tähtää käytännössä? Koulutuksen säilytysaikana, eläkkeellä jo ollessani konetekniikan opintosuunnan opettaja kysyi minulta, voisitko vaikuttaa siihen, ettei suunniteltua kevyen liikenteen väylää rakennettaisi asumista häiritsevänä kiinteistömme ja rannan väliselle alueelle?

Katunäkymä 1969 Oulun taidemuseossa. Ulla Rantanen.  Kuva Mauri Myllylä 2017

Autottomana päivänä 22.9.2017
Mauri Myllylä

Mainokset
Kategoria(t): Jalankulku- ja pyöräliikenne, Kulttuuri, research, Terveys, Yhdyskuntasuunnittelu | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Ruskaretkellä Lapissa 2017


Kotimme Oulussa sijaitsee Pohjantien eli valtatien 4 moottoritieosuuden melualueella. Sen nykyinen meluaitaus ei estä kotirauhan rikkomista 200 metrin päässä olevalla pihallamme. Tien kehittäminen välillä Oulu- Kemi on valtion talouden elvytyksen ykköskohde pohjois-Suomessa. Liikenne lisääntyy eikä vauhtikaan vähene. Alkujaan Oulun ohikulkutienä toteutettu tie on nyt kaupunkiseudun sisäinen pääväylä. Hyvää nelostietä pitkin sen hyvässä syyskunnossa pääsee sujuvasti Inariin asti. Suuntasimme syyskuun ensimmäiseksi viikoksi vaimoni kanssa Saariselän Kiilopäälle patikoimaan ja nauttimaan matkailukeskuksen palveluista

Kevyttä tunturi-ilmaa pyörän kumeihin. Kuva Mauri Myllylä

Suomen Ladun Kiilopään liikuntapalveluiden pääopas Petri Kulha kertoi viikon alkajaisiksi, että kesä ja syksy ovat täynnä mitä monipuolisimpia tapahtumia. Toiminnassa kunnioitetaan UKK-puiston ainutlaatuista luontoa ja tunturiympäristöä sekä sen hallittua käyttöä eräretkeilyn ja ruumiinkunnon hyväksi. Petri Kulha palautti mieleen Kullervo Kemppisen (1921-2012) nimen ja hänen elämäntyönsä Saariselän luonnon ja sen arvostamisen hyväksi. Kullervo Kemppisen Lumikurua pidetään alkuna niin vaelluskirjallisuudelle kuin Lapin vaellusten suosiollekin. Kirja on kirjoitettu vuonna 1958, jolloin Lappi ei ollut sillä tavalla suosittu matkakohde kuin nykyään.

Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän….Kuva Mauri Myllylä

Kemppinen tajusi sen, mikä vieläkin vetää ihmisiä Lappiin ja mikä saa monet palaamaan uudestaan karun luonnon keskelle. On sanottu, että Kemppinen osasi kuvata Lappia paremmin kuin valokuva: ”Täällä, Saariselän tunturiparatiisissa, minne mukavuutta rakastava ja rappeutuva etelän ihminen harvoin vaivautuu, on vielä säilynyt korpi koskemattomana, sen kauneutta kaipaavan ja ymmärtävän vaeltajan silmiin, korviin ja sieluun nautittavaksi. Nouseepa täällä väkisin paatuneimmankin rintaan kiitos Korkeimmalle siitä, että vielä on ulottuvillamme erämaita, joiden kauneutta ja rauhaa ei tekniikan aikakauden ihmisen käsi ole ehtinyt turmelemaan, että vielä on jäljellä jotain ylvästä ja pyhää, hiljaista ja puhdasta. Täällä arjen ja aherruksen ahdistama ihminen saattaa yllätyksekseen löytää kuonan ja karstan keskeltä parhaan omasta sisimmästä itsestään.”

Liikennekokeilua Nilanpään polulla.  Kuva Mauri Myllylä
”Itselle ostaisin smartimman kulkuvälineen”, sanoi eräs haastateltu

Kiilopäälläkin eletään nykyaikaa. Matkailuväkikin innovoi. Mikä on tämän päivän juttu? Kiilopää tarjoaa nyt yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista teemalenkkiä eli tarinallista lenkkiä kahdella kielellä kaikille. Osalla niistä voi ajaa läskipyörillä mutta oppaan mukaan mieluimmin jarruttelematta, ettei herkkään luontoon syntyisi syviä koloja. Tunturiin nousevalle on tarjolla selässä kannettava soraämpäri teemalenkkien yläosuuden pinnoittamiseksi. Malli omatoimiseen kadunpitoon. Hissitarjouksia Kiilopään huipulle ei ole onneksi vielä hyväksytty.

Poropolun maisemaa. Kuva Mauri Myllylä

Uusi opaskartta lupaa ohjata kulkijan suoraan luonnon syliin ja kurkistamaan kultakaivoksien historiaan. Se näyttää maailman kauneimman Rumakurun ja sen ulkokäymälän.  Poropolulla ja sen tauluissa kerrotaan poron merkityksestä ihmisille. Kiirunapolulla luvataan kuulla teemalinnun narisevaa ääntä. Luulammen taulu kertoo jääkaudesta ja paikan esihistoriallisista ihmisistä. Kaikki hyviä juttuja piirroksin havainnollistettuina. Hyvä näin.

Liikennettä Luulammen polulla. Kuva Mauri Myllylä

Mutta teemalenkeille kannatti lähteä ennen muuta kohtaamaan tämän päivän reippaita ja iloisia ihmisiä, tekemään tuttavuutta heidän kanssaan ja puhumaan vaikka ilmoista ja ilmaston muutoksesta tai vuosisadan syyskuisesta 2017 säästä ilman talvisia voiteluvaikeuksia.

”Kävellessämme emme tee mitään, kävelemme vain. Mutta silloin kun meillä ei ole muuta tehtävää kuin vain kävellä, voimme löytää uudestaan puhtaan olemisen ilon, josta lapsuutemme täyttyi. Niinpä käveleminen, joka keventää kuormaamme ja riuhtaisee meidät irti tekemisen pakkomielteestä, sallii meidän kohdata jälleen lapsuusajan ikuisuuden. ”  Frederic Gross 201

Poropolun portti. Matkailuliikenne sallittu. Hyvää matkaa kaikille!

Oulussa 10.9.2017
Mauri Myllylä

 

 

 

 

Kategoria(t): Jalankulku- ja pyöräliikenne, kirjallisuus, Muut | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Vastamäki ja Suomi 100


 

 

Suomen lippu nousi salkoihin juhannuksena 2017 kylmässä ja epävakaisessa ilmassa. Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, joka nosti esiin kiitollisuuden ja teki lipun nostosta tavallista juhlavamman. Eino Leinon runokokoelmassa Sata ja yksi laulua on hänen tunnetuin runonsa Hymyilevä Apollo ja sen loppuosassa hänen kiitollisuuden ilmauksensa:

Sua kiitän mä Luojani armollinen, kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan, jota kyntää ja rakastaa.

Olin yhdessä satapäisen sukulaisjoukon kanssa lipun nostossa juhannuksena äitini syntymäkodin pihalla Pälkäneen Luopioisissa, jonka kauniin Kukkian järven saaressa Eino Leino kirjoitti runojaan ollessaan Hella Vuolijoen huvilassa vieroitushoidossa vuonna 1914.

Liikennementorille  tutuimmat Hymyilevän Apollon säkeet liittyvät arkiseen elämäntyöhön ja sen alkuvuoteen.

Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen, miten taidamme parhaiten.

Kielellisestä ilmauksesta voisi päätellä, että runoilija viittaa Suomessa silloin vielä tuntemattomaan liikennetutkimusmetodiin eli matkojen origin-destination -tutkimukseen, jota käytettiin vuonna 1960 -luvun alussa  amerikkalaisen insinööritoimiston asiantuntemuksella Oulun ensimmäisessä koko kaupungin kattavassa liikennetutkimuksessa. Äitini ja hänen Rauno poikansa olivat koodaamassa tutkimuslomakkeita. Säkeistö ei liene näin proosallinen vaan matka voi olla myös  kuvakieltä.

Juhannusaaton lipunnostopaikka äidin syntymäkodin pihalla kertoo Suomen historiaa ja herättää muistoja sen ihmisistä ja tapahtumista. Vanha säilytetty mökki on itsenäistä Suomea vanhempi. Sen alkuasukkaat ovat olleet Rautajärven ja Kantolan kartanon torppareina tai tämän paikan mäkitupalaisena ennen sen omistamista torpparivapauslain myötävaikutuksesta. Äidin perikunta on mökin nykyinen omistaja ja hoitaa ja käyttää tilaa kesäisin.

Mökki sijaitsee Luopioisten kirkolta Rautajärven kautta Kuhmalahdelle ja Kuhmoisiin  johtavan tieyhteyden poskessa. Tie sai uuden linjauksen mökistä hieman loitommaksi 1970-luvulla Hämeen tiepiirin toimesta. Liikennetekniikka Oy laati tiesuunnitelman. Vanha maantie jäi yksityistieksi mökkiläisten käyttöön. Kunta antoi sille nimeksi Paukkosenraitti sen varressa asuneen seppälegenda Toivo Paukkosen mukaan.  Mökki sijaitsi maantien ensimmäisen pitkähkön mäen päällä ja kyläläiset kutsuivat alueen Vastamäeksi. Liekö sanonnalla ollut myös kuvannollinen merkitys paikalle, jossa oli koettu paljon myös vastoinkäymisiä.

Maantien merkitys oli ennen vanhaankin suuri. Sillä kulkivat ihmiset ja karja, tavarat rattailla sekä asiat ja jutut suusta suuhun. Tie oli ainoa yhteydenpitoverkko ja liiketoiminnan paikka ennen sähköisiä välineitä. ”Sielt` tulee ukkoja kuorminensa ja heillä kiire on matkoillensa…”  Äitini ja oman lapsuuden muistonikin mukaan romaanit ja muut ohikulkijat tankkasivat kulkupelejään hevosia mökin kaivolla ja pitivät meteliä. Koputtivat joskus oveenkin. Mökin entisen asukkaan hurskauteen ja avuliaisuuteen vedoten pyysivät kerran hänen pojaltakin lanttia ja sapuskaa.

Äitini palasi usein muistoissaan vuoteen 1917 ja kansalaissodan aikaan. Hän toisti mieleen painunutta tienäkymää, kun punaiset marssivat Vastamäkeä alaspäin ja pian heidän perässään valkoiset kohti Tamperetta, jossa käytiin yksi sodan merkittävistä taisteluista vuonna 1918.

WP_20170720_13_34_11_Pro 2

Mökin asukkaina on ollut kummankin kansalaisryhmän edustajia.  Kaksi mökin asukkaiden sukulaispoikaa ammuttiin seuraavassa mäessä, jota sanottiin Rankkimäeksi. Petäjiin kolotut ristit hävisivät kun puut lahosivat ja kaadettiin. Muisto jäi ja ystävät pystyttivät muutama vuosi sitten tien reunaan vankemmat teräksiset muistomerkit. Kansan kahtiajako jätti syvän jälkensä suvun sisäiseen kanssakäymiseen.

Ohi kulkeva maantie oli myös äitini koulutie Hämeenlinnaan. Isänsä teuraskuorman päällä tai perässä hän kertoi palanneensa viikonloppumatkalta koulukaupunkiin. Hänellä oli elävä muistikuva siitä kouluaamusta, kun keisari, Suomen suurruhtinas  Nikolain II:n kuvat otettiin alas koulun ja luokkahuoneiden seiniltä vuonna 1917.

Mökkinaapurilla Toivo Paukkosella oli vanha jarruton polkupyörä käytössään. Vastamäen alamäen puolivälissä vaimonsa Alina yritti pysäyttää miehensä ajon onnistumatta. Alina totesi kesken tarinoitansa kuuntelukumppanilleen: ”Siinä se meilän Toivo meni.” Toinen naapuri suutarilegenda Vilhard Lahtinen puolestaan kysyi yllättäen pyörän kanssa mökilleen ilmestyneeltä erakkonaapuriltaan: ”Mitkäs ovat motiivit naapurin neidolla, kun meille ilmestyit?” Polkupyörän särkyminen yhdisti yksinäiset naapurit. Lahtisen kysymyksessä näkyy kansanmiehen kyky käyttää motiivi -sanaa sen kahdessa merkityksessä; saada pyörä liikkumaan ja saada selville sen omistajan tarkoitusperät. ”Kauppa, liikenne ja teollisuus kukoistavat”, julisti yhteiskunnallisesti valveutunut Vilhard Tampereen kuulumisinaan.

Oma matkani ensimmäisellä omalla pyörälläni suuntautui Oulusta Hämeeseen. Punaisen polttomaalatun arvoesineen, Jaguarin käärin junamatkan ajaksi aaltopahveihin, jotka irrotin Orivedellä ajaakseni sieltä Luopioisiin edellä kuvaamani maantietä pitkin sen varressa olevalle äidin syntymäkodille. En uskaltaisi enää ajaa.

Juhannuksen 2017 lipunnostopaikan alla on kahden tien risteys. Kymmenen kilometrin pituinen Haltian paikallistie päättyy siinä maantiehen. Se on silloin tällöin ollut Jyväskylän suurajojen tai Jyväskylän rallin Haltian erikoiskoetien päätepiste. Sellaiseksi se on kelpuutettu mutkaisuutensa ja hyviksi hyppyreiksi soveltuvien mäennyppylöiden vuoksi. Tämä päätepiste on taas alkupiste huonokuntoiselle maantielle, jonka Juha Sipilän hallitus on esittänyt Suomen talouden elvytyskohteeksi 2016-2017. Kaikkia teitä on tarvittu.

Suomi 100 juhlavuodesta ja sen vuosien tapahtumista ei voi tehdä perinnettä. Juhlavuosi saattaa innostaa paneutumaan omaan historiaan ja kertomaan sen tapahtumista tarkemmin uuden sukupolven edustajille.” Tarttis tehdä jotain”, sanoi presidentti  Mauno Koivisto eläessään. ”Palataan asiaan”, sanoi Martti Myllylä lipunnoston jälkeen.

Luopioisissa 2.7.2017

Mauri Myllylä

 

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, matka ja tie, Muut, sota ja rauha, Suomi | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Rotuaari 30 vuotta


 

Oulun keskustan kävelykatu täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Kun Rotuaari täytti 20 vuotta tallensin muistoja 5.8.2007 otsikolla Ilmaston muutos ja Rotuaari. Perustelin otsikon valintaa ympäristön näkökulmasta: ”Liikenne on merkittävä ympäristön kuormittaja. Omilla liikkumistottumuksillamme voimme vaikuttaa ilmastonmuutosta kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen sekä energiankulutuksen määrään.” Samalla ajattelin vertauskuvallisesti sitä ilmapiirin muutosta ja kävelykatuun suhtautumisen muutosta, jonka Oulun kävelykatuhanke oli kokenut. Otsikossa oli kaksi kiistanalaista sanaa tai asiaa, mikä on vaikuttanut lukijoiden mielessä ristiriitaa. Se oli epämiellyttävä totuus. Tässä muistelussa Rotuaarin historia on kytketty erilaiseen kokonaisuuteen.

Kävelykatu on filosofian tuote.

Kävelyn historia on ihmiskunnan historian ikäinen. Kävely ja kävelyn filosofia koskettavat myös autoistuneen ajan ihmisiä. Kävely on muutakin kuin marginaalinen liikennemuoto.  Kävely voidaan nostaa korkealle jalustalle ihmisen henkisen elämän ajattelutilana. Kirjailijan Pa­rii­sin yli­opis­ton fi­lo­so­fian pro­fes­so­ri Frédéric Gros`n mukaan käveleminen on ihmisen perustoiminto, joka yhdistää ruumiin liikkeen ajattelun liikkeeseen. Kävelyn ja pyöräilyn nimeäminen viisaan liikkumisen muodoiksi on hyvin perusteltua

Gros`n mukaan kävelyretken salaisuus on mielen joutilaisuus, joka on harvinaista puuhakkaassa ja huomiokeskeisessä, omien päähänpinttymiemme kahlehtimassa elämässämme. Joutilaisuus on rentouden ja aktiivisuuden harvinainen yhtymä, joka  lumoaa mielen kävelyllä. Kävelyn mahdollistama rentoutunut liikkumisen tila ja lähimaiseman havainnointi aktivoivat intuitiivista ajattelua. Kävelyn tiedetään aktivoivan molempia aivopuoliskoja. Tämä lähtökohta takaa hyvän asetelman kävellen ajattelulle.

Liikkujat haluavat kokea esteettisiä näköaloja, mikä saa heidät uudelleen kävelemään merkittävissä paikoissa kuten kaupunkien keskustoissa. Merkittävimmät omat ajatukseni ja päätökset niiden eteenpäin viemisestä ovat syntyneet kävellen tai polkupyörän selässä asukkaan tai turistin asemaan heittäytyneenä. Euroopan kaupunkien kävelykadut ovat olleet niissä vieraillessani ensisijainen havainnointikohde. Kävelykatu on kävelyfilosofian tuote.

Voiko kävelykatua kokeilla?

Oulun kävelykadun historia on puolet Itsenäisyytemme ajan historiasta. Pieni lapsi ottaa ensiaskeleensa horjuen ikään kuin kokeilemalla selviämistään ja pystyssä pysymistään. Oulun kävelykadun synnyttäminen oli myös haparointia. Lähdettiin liikkeelle kokeilulla tasan 50 vuotta sitten. Kävelykatu Rotuaarin vihkimisestä käyttöönsä on kulunut vuonna 2017  30 vuotta. Oulussa tehtiin viranomaisaloite kävelykadun puolesta 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Kiistanalaisen kävelykadun toteuttamiseen pyrkivää toimintaa ja suunnittelua  kuvattiin 30-vuotiseksi sodaksi.  Rotuaari edustaa Suomen kaupunkisuunnittelun historiaa ja sopii olla esillä itsenäisyytemme juhlavuonna Suomi 100 ja sen tapahtumana. Uusi sukupolvi tallaa Rotuaaria tänään ajattelematta sen historiaa rasitteena.

Kävelyalueen ensimmäinen laajennus oli yhteys Kirkkokadulta Kauppatorille.
Rotuaarin alkuvuosien katutoimintaa ideoi ja toteutti ”keskikaupunginjohtaja” Hemmo Kuuranhalla. Kuva Mauri Myllylä 2016

Autoliikenteeltä rauhoitettu alue on laajentunut vaatimattomasta tiernarististä  usean korttelin suuruiseksi alueeksi ja alueella vallitsee tällä hetkellä rauha tai välistä jopa hiljaisuus.  Rotuaarin historian valossa siinä mukana olleella on syytä tyytyväisyyteen. Rotuaari on oleellinen osa kaupunkiamme ja sen elämää sekin osa, josta ensin vihoteltiin ja purnattiin.

Nykyaikaisen kaupunkiliikenteen suunnittelun alkuaikoina järjestettiin liikennekokeiluja, kun otettiin käyttöön uusia liikennejärjestelyjä ja rakennusmateriaaleja. Ajateltiin, että kokeilusta on helppo palata vanhaan käytäntöön. Liikennelainsäädäntö ei sisältänyt erilaisia liikennemuotoja palvelevia katutyyppejä. Ministeriö ylimpänä liikenneviranomaisena suositteli kokeiluja. Liikennemerkkejäkin suunniteltiin ja asetettiin kokeilutarkoituksessa. Oulun kävelykatu oli yksi kokeilun kohde. Keskeneräisellä kävelykadulla ei voida saada aikaiseksi haluttua vaikutelmaa eikä synnytettyä haluttua toimintaa. Kävelykatu on huono kokeilun kohde ja kokeilu ylipäänsä liikennejärjestelyihin soveltumaton toimintamalli. Se kuvaa toimijoiden osaamattomuutta, epätietoisuutta ja rohkeuden puutetta.

Oulun kokeilun valitettavin vaikutus oli kävelykatuajatuksen leimautuminen kielteisellä tavalla. Tästä johtuva kävelykatujen Suomeen tulon viive on sanottu Oulun syyksi. Nyt kävelykatujen suunnittelijat ja heidän tietokonemallinsa tuottavat kävelykadun virtuaalisesti ja niin havainnollisesti, että se korvaa kokeilumenettelyn vanhanaikaisena. Vaiheittain rakentamisen malli on järkevä ja on toiminut sittemmin myös Rotuaarin laajentamisen ja jatkuvan kehittämisen konseptina. Oppi kävelykadustakin saadaan kantapään kautta.

Minkälaista osaamista nyt tarvitaan?

Kävelykatujen edistäminen on muidenkin ammattikuntien kuin filosofien työtä. Oulun Rotuaarin ensimmäisen vaiheen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat kaupungin rakennusvirasto ja Arkkitehtitoimisto Seppo Valjus. Koulutusta ja kokemusta oli silloin vielä niukasti saatavilla tai ostettavissa.

Kunnallistekniikan yhdistys ryhtyi vuonna 1989 palkitsemaan hyviä kunnallisteknisiä saavutuksia Oulun kaupungin edustajan aloitteesta. Yhdistys palkitsi ensimmäiseksi Oulun kävelykadun vuoden 1989 kunnallisteknisenä saavutuksena. Palkitsemista voi perustella kuten F. E. Sillanpään Nobel –palkintoa sodan aikana myötätunnon osoituksena koko kärsivälle kansalle ja kannustimena muille. Sellaisena se toimikin. ”Teemme Oulun nokittavan kävelykadun”, sanoi Jyväskylän kaupunginjohtaja  A.Vielma. Näin myös kävi.

Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen sai Rotuvaarin arvonimen vuonna 2012 Rotuaarin täyttäessä 25 vuotta ansioistaan Oulun kaupunginjohtajana liikekeskustan hyväksi. Kuva Mauri Myllylä 2012

Kuntatekniikan saavutus 2017 -palkinnon sai Vantaan Tikkurilantori. Tuomariston mukaan alue on pystytty luomaan vetovoimaiseksi ja omaleimaiseksi kokonaisuudeksi yhdistäen kulttuuria ja taidetta suomalaiseen luonnonmateriaaliin. Harmaa graniittikiveys on Korpilahden mustaa graniittia. Paikallisen kotiseutuneuvoksen Lauri Leppäsen kaiverretut tekstit sekä Vesipeili-allas muodostavat luonnon kolmiyhteyden sitä käyttäviin ihmisiin pelkistetyllä ja rikkaalla tavalla. Tuomaristo toivoo muidenkin kuntien ja kaupunkien ottavan yhä enemmän huomioon taiteen kuulumisen rakennettuun ympäristöön.

Rotuaaria on myös paranneltu ja ehostettu viime vuosina ansiokkaasti. Arkkitehtien ja insinöörien ohella työryhmiin ovat tulleet mukaan arvostetut maisema- ja vihersuunnittelijat, teolliset muotoilijat, valaistusasiantuntijat jne. Kaikkien kädenjälki on arvokas. Sokos-aukio oli vielä vuonna 1986 Oulun tärkein parkkipaikka. Sen jälkeen kävelykaduksi muutetulle alueelle syntyi kaupungin keskeinen sydän esiintymislavoineen sekä Rotuaarin Pallo kaupungin ja keskustan liike-elämän yhteistyön muistomerkiksi. Vuonna 2016 kaupungin ja liike-elämän yhteistyön uudeksi muistomerkiksi suljettiin Isokadun keskeinen osa lasiseinin ja -katoin uuden  tavaratalon sisäänkäyntitilaksi ja houkuttelevaksi oleskelutilaksi, josta ei synny halua siirtyä kävellen eteenpäin.

Keskustan toiminnat elinvoimana

Kävelykadun perusfunktion pitäisi olla edelleenkin liikkuminen paikasta tai kaupasta toiseen tai kadun päästä päähän. Ulkomailla liikkuessani olen kyllä kävelykadun löydettyäni itse istahtanut ja seurannut ihmisten liikkumista ja tehnyt heistä havaintoja. Oulun kävelyalueella ja Kauppatorilla on nykyisin paljon ravitsemuspalveluja ja niille kadulle nostettuja ja kauniilla ilmalla ihmisistä täysiä aitauksia. Hyvä on, jos ne palvelevat mielen joutilaisuutta ja aktivoivat intuitiivista ajattelua, josta kävelyn filosofiaa ylistänyt F. Gros puhuu.

Suomen 25 kaupunkia seuraa keskustojensa elinvoimaa elinvoimaluvulla. Viimeisen 2017 tehdyn mittauksen mukaan ylivoimaisesti elinvoimaisin keskusta, elinvoimaluku 6,146, on 16 000 asukkaan Pietarsaaressa. Kävelykatu on myös Pietarsaaren keskustan ydin. Sen liiketoiminnoista kerrotaan, että ne ovat ottaneet tai saaneet vaikutteita Ruotsin kaupungeista. Kaupungissa ymmärretään kivijalkakauppojen merkitys elinvoiman antajana ja suurten markettien vaikutus sen vähentäjänä. Kuumia eli lauantaisinkin auki olevia yrityksiä on keskustassa paljon ja tyhjiä liiketiloja vähän. Paradoksaalista on, että elinvoimaisimmassa keskustassa vasta rakennettu Toriparkki on vajaakäytössä ja pyrkii hoitamaan talouttaan alennusmyyntiin turvautuen.

Vertailuryhmässä Oulun keskustan elinvoimaluku on toiseksi huonoin eli 1.707.  Tutkijain mukaan Oulun keskustassa lauantaisin palvelevien yritysten määrä vaikuttaa vähäiseltä.  Kuntaliitoksen vanhat kuntakeskukset ja keskustan ulkopuoliset kauppakeskukset vievät Oulussa osan ostokysynnästä. Tutkijain mielestä keskusta-alueella on ollut patoutunutta lisärakentamistarvetta keskitetyn pysäköintilaitoksen, Kivisydämen, rakentamispäätökseen asti. Vaikutuksensa pieneen elinvoimalukuun lienee keskustan voimakkaalla rakentumisella viime vuosina. Uutta liiketilaa on syntynyt merkittävästi ja samalla tyhjiä ja remontissa olevia liiketiloja on melko paljon. Tyhjien tilojen synnyttäminen uusia tiloja investoimalla rokottaa laskennallista elinvoimalukua ja elinvoimaa todellisuudessakin.

Kivijalkatiloja esiintyy Oulussa paljon ruutukaava-alueella kuten Heinäpäässä. Osa näistä on elävän keskustan ulkopuolella, eivätkä vaikuta elinvoimalukuun. Katutapahtumilla oli alkuvuosina suuri merkitys Rotuaarin elinvoimalle. Oulun kaupunki pyrkii lisäämään keskustan elinvoimaa sen ja viereisten alueiden asukaslukua kasvattamalla sekä erilaisilla imagohankkeilla. Suuremmissa kaupungeissa keskustan elinvoimaan vaikuttaa enemmän sinne väkeä syöttävä tehokas joukkoliikenneväline.

Katutilan merkitys

Kaupungit ja niiden suunnittelijat kilpailevat nyt katu- ja ympäristötuotteiden  näyttävyydellä ja imagolla.

Voidaan ajatella, että elinvoimaluku jää alhaiseksi myös suhteessa keskustan hyväksi tehtyihin katuteknillisiin panostuksiin.  Kaunis katupinta hienoine kadunkalusteineen ja kävelyalueen alle autolla pääsy eivät ole tae keskustan elinvoiman syntymiselle yksin niiden myötävaikutuksesta. Oulussa on tällä hetkellä laaja, upea ja teknisesti korkeatasoinen kävelykeskusta. Sen takana on osaamista ja yhteinen tahtotila sen tekemisen puolesta. Rotuaarin suunnittelun ja syntymisen aikoihin sellaiseen tilanteeseen ei voinut vielä uskoa. Nyt meillä on jo katulämmityskin ja katettua kävelykatua, Rotuaarin synnyttämiseksi piti lämmittää keskustan ja sen suunnittelun tärkeyttä.

Paras on hyvän vihollinen, on yksi epämiellyttävä totuus. Hyväkin ympäristö palautuu sen näköiseksi kuin me itse olemme. Purukumit puhuvat ja kaljatölkit kuuluvat ja jättävät jälkensä. Demokratiaan kuuluu kuulla kadun käyttäjiäkin. Hekin haluavat antaa omat puumerkkinsä.

Rotuaarin historiaa kirjoitettaessa on jouduttu kysymään, onko yleisesti vastustetun asian edistäminen ollenkaan demokraattista?

Oulussa 18.6.2017

Mauri Myllylä

 

 

 

 

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, Jalankulku- ja pyöräliikenne, Keskusta | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

100 Pyöräilytekoa


Suomen 100-vuotisjuhlaa vietetään myös pyöräillen. Yksilö, kaveriporukka, järjestö, kunta, yritys tai työyhteisö voi osallistua 100 Pyöräilytekoa -kampanjaan. Siihen voi osallistua tekemällä itse valitsemia pyöräilytekoja ja kertomalla niistä Twitterissä tai Instagramissa tunnisteella #100pyöräilytekoa. Pyöräilytekoja voi kirjata myös kampanjan Facebook-sivuille. Toteutettuja pyöräilytekoja nostetaan esiin 100 Pyöräilytekoa -sivulle http://100pyorailytekoa.fi/. Parhaat teot palkitaan! Kampanjan järjestävät Pyöräilykuntien verkosto ja Pyöräliitto. https://www.facebook.com/100pyorailytekoa/

img_0001-2

Juhlavuoden kampanjan järjestäjät korostavat, mitä minä tai meidän porukka voi tehdä pyöräilytekoina  isänmaansa hyväksi. Teot eivät ole pelkästään uudenvuoden- tai uuden vuosisadan lupauksia. Luvataan, että myös toteutettuja pyöräilytekoja nostetaan esiin. Kun oman ikäluokkani veteraaneilla  visiot eivät yllä  pitkälle eteenpäin, saa luvalla katsoa myös taaksepäin. Mitä tulikaan tehtyä?

Varhemmin tämän vuosisadan alussa laadittiin julkisen vallan toimesta  kävelyn ja pyöräilyn strategioita ja kehittämisohjelmia kattavine toimenpideluetteloineen. Olin työssä mukana. Toimenpiteet olivat teknillisiä toimenpiteitä painottavia. Liikennepolitiikka kuului autoliikenteen suunnitteluun. Yleensä toimenpiteitä valmistelevat eivät olleet itse vastuussa niiden toteuttamisesta ja siksi tärkeä osa toimenpiteen sisällöstä oli kertoa, mikä on vastuutaho. Yritettiin käskyttää muita. Kävelyä ja pyöräilyä ei ole osattu eikä aina haluttu käsitellä osana muuta yhdyskuntasuunnittelua eikä osana muuta liikennesuunnittelua. Omavastuu on outo näkökulma.

100 pyöräilytekoa kampanjassa mahdollisuudet ovat auki. Ensimmäisenä tulee lähinnä mieleen, miten enemmän saataisiin ihmisiä pyörän selkään arjen ja vapaa-ajan matkoillaan ja kannustamaan muita samaan. Työssä oloaikana vuosina 1961-1998 ajoin polkupyörällä  ehkä 100 edestakaista työmatkaa puolessa vuodessa. Eläkkeellä oloni aikana vuosina 1999-2015 kirjoitin ehkä 100 artikkelia ja 500 kirjasivua kävelyn ja pyöräilyn puolesta.

Työelämäni pituus on 55 vuotta eli noin puolet Itsenäisen Suomen iästä. Se sisältää tekemisiä ja tekemättä jäämisiä. Kaikista niistä voi nyt tehdä kertomusta. Suomen juhlavuodeksi on 2.8.2017 Montrealissa  julkistettu kirjani  Biking in Practice. Ideas and acts to promote walking and cycling. Kirjassa kerron, miten erilaisissa tehtävissä toimien on minulla ollut mahdollista vaikuttaa kävelyn ja pyöräilyn hyväksi. Kirjan olen voinut kirjoittaa omissa nimissäni. Monia kevyen liikenteen suunnitelmiakin olen nimikirjoituksellani hyväksynyt. Kaikkea sitä tekemistä ja vaikuttamista, josta kirjassa kerrotaan ei voi tekijänoikeudella omistaa. Kuvien ottajiltakin on lupa kysyttävä. Se on ollut yhdessä tekemistä, jota juhlavuoden ohjelma perään kuuluuttaa.

Oma pyöräilytekoni  on kirjoittamani kirja pyöräilyn arvostuksen puolesta.  Sen kustannuksista olen myös vastannut yksin. Kirjoja on painettu 400 kappaletta eli 400 tekoa pyöräilyn hyväksi. Haastan 400 kaveriani mukaan avaamaan kirjan ja sen sisällön käyttöönsä ja pyöräilijöiden hyväksi.

8.2.2017  Mauri Myllylä

Kategoria(t): Polkupyöräliikenne, Kestävä kehitys | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Life is like riding a bicycle


Englannin kielinen kirja Biking in Practice. Ideas and acts to promote walking and cycling julkaistaan 5. Winter Cycling Congress`issa 8.-10.2. 2017  Montrealissa. Alla on ote kirjan viimeisestä luvusta.

Kirjan nimi Biking in practice sisältää hyvin konkreettiset, käytännönläheiset sanat eikä luo mielikuvia. Kirjan tekijäkin on nähtävissä pyörän selässä tai jo kävelykeppi kädessään. Aihetta kuvailtaessa on haluttu mennä pintaa syvemmälle ja näkymättömiinkin asioihin. Esimerkkinä on Albert Einsteinin mielikuva: ”Life is like riding a bicycle, to keep your balance, you must keep moving.”  Tie, matka ja kaupunki ovat kirjallisuudessa ja puhekielessä myös kielikuvia. Olemme matkalla jonnekin, mutta emme ole niin kuin matkalla. Elämä koetaan käsitteellisesti matkana, siksi kieli tulvii sitä koskevia ilmauksia.

Elämäntyöni käsitti sitä ihmisenä olemisen aikaa ja paikkaa, kun olemme ulkona liikkeellä tiellä tai matkalla jalan, pyörällä, autossa, bussissa. Se on iso työmaa, neljäsosa oululaisten ja täällä vierailevien elämästä. Kirjassa lähestyn asioita ajallisen elämän ja oman elämäntehtäväni käsitteinä ja arjen työssä puhuttavalla tavalla. Näkymättömät piirteemme ovat samalla mukana.

Päätavoite ei ole saada ihmisiä kävelemään ja pyöräilemään, vaan saada kävelyn ja pyöräilyn merkitys ja asema eli status nostettua ihmisten mielessä sille kuuluvaan asemaan monipuolisen hyödyn antajana. Polkupyörä ja sen selässä istuva ihminen voivat kunnioittaa suurempia arvoja vaikka Kööpenhaminan merenneidon patsasta kirjan viimeisen luvun kuvan mukaisesti.

Kirjoittaessani näistä asioista olen itsekkäästi ajatellen kokenut olevani pöydän vieressä väärässä paikassa. Ikkunani alta töihinsä jalkaisin, yksi nojapyörällään ja muut läskipyörillään ajavat miehet kokevat jotain positiivisempaa mielessään ja ruumiissaan. Toisaalta olen kirjoittanut, että isovanhemmat ovat kansakunnan muisti. Tämä elämänvaihe antaa mahdollisuuden paikata niitä kohtia, mitkä ovat jääneet huonolle hoidolle omien lasten elämässä tai työelämässä.

Pyörällä ajavakin kaipaa ymmärrystä. Kuulemani tosikertomuksen mukaan perheen pieni poika tervehti käden heilautuksella ohi pyöräilevää tuntematonta vanhempaa miestä. Mies pysähtyi ja jäi odottamaan  perhettä. Mies tarvitsi kuuntelijaa. Hänen vaimonsa oli vakavasti sairaana ja huolet painoivat mieltä. Pojan käden heilautus ja hänen vanhempiensa osanotto helpottivat ja auttoivat pyöräilemistä  eteenpäin.

38b-sivu-20161128_1225541-oulu-2016

Heikkokin muisti ja huonokin muisto ovat historiaa ja omaa menneisyyttä. Hiljaista tietoa kannattaa kertoa ja kirjoittaa muistiin heräävää mielenkiintoa varten.

Hyvää joulun aikaa 16.12.2016

Mauri Myllylä

Life is like riding a bicycle

The title of my book is, Biking in practice. The words are very concrete, practical and create no metaphor. The author of the book is seen on his bicycle or keeping the cane in his hand. The theme of the book might be, go deeper and also into invisible things. As an example, Albert Einstein`s brilliant and sustainable idea is mentioned: “Life is like riding a bicycle, to keep your balance, you must keep moving.” The road, journey and town can be also seen as metaphors in literature and in speech. The human life is experienced as the journey, and therefore, our talking is full of expressions concerning the road and the journey.

My professional work consisted of the living time and place, when we are moving on roads or walking, biking, sitting in the car or on the bus. It is the big work site, one quarter of the life of Oulu’s citizens and visitors. I am approaching things as concepts of daily life and my own profession and using the same language. Our invisible features can be seen in our thinking.

The main goal is not to get people to walk or cycle, but to get the importance and status of walking and cycling to be raised in their minds on the stage that it deserves to be on. The bicycle and the cyclist respect values of sustainable transport. Of course, higher values exist like the statue of Copenhagen’s Little Mermaid that is seen in the picture on the preceding pages.

When I have written at home about these new developments of cycling, I have experienced sitting in the wrong place. I personally witnessed through my home windows, people going to work by foot, some by recumbent bicycles and some even by fat bikes. It seems to me, they are experiencing something more positive in their minds and bodies, than I do. On the other hand grandparents seem to be the memories of the nation. Their recollections give the possibilities to repair broken things.

Bikers long for understanding too. I heard a true story about, a small boy and his young family. The boy greeted an older man by waving his hand to him as he rode by on his bike. The man stopped and remained waiting for the boy and his family to approach him. The old man needed a good listener because his wife had seriously taken ill and he had many troubles pressing in on his mind. He was encouraged by the boy’s friendly gesture and his parent’s empathy. This old man felt relieved by their concern, which helped him safely to continue on his bike journey.

Finally I would like to argue for writing of this book. Forgetfulness and bad memories are parts of our own history and our own past. Tacit knowledge is worth to tell and write down for the coming interest. This is really important during year 2017 when Finland celebrates the hundredth year of its independency.

 

Kategoria(t): Biking, Jalankulku- ja pyöräliikenne | Avainsanat: , | Kommentoi

Pyöräily päästöjen vähentämisen keinona


 Polkupyörällä alkaa olla kysyntää. Sitra on tehnyt selvityksen pohjoismaisista päästöjen vähennyskeinoista, joita voi laajentaa muualle maailmaan. Teknisen analyysin teki norjalainen ilmastontutkimuslaitos Cicero. Selvityksessä tuodaan esiin 15 vähennyskeinoa, joista yksi on polkupyöräilyn lisääminen Tanskan esimerkin mukaisesti.  Nordic Green to Scale -selvitys on julkaistu 16.11.2016 Pariisin ilmastosopimusta käytäntöön soveltavassa YK:n ilmastokokouksessa Marrakechissa. Tavoitteena on rajata lämpötilan nousu kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna ja pyrkiä vain 1,5 asteen nousuun.

Pohjoismaiset päästöjen vähennyskeinot

  1. Lämmön ja energian tuotannon yhdistäminen
  2. Tuulivoimaa maalle
  3. Tuulivoimaa merelle
  4. Lisää geotermistä energiaa
  5. Hiilen talteenotto öljyn ja kaasun tuotannossa
  6. Metaanin vähentäminen öljyn ja kaasun tuotannossa
  7. Vähähiilisen energian käyttö teollisuudessa
  8. Sähköautoilun lisääminen:
  9. Biopolttoaineiden yleistyminen
  10. Pyöräilyn lisääminen
  11. Rakennusten energiatehokkuuden lisääminen
  12. Lämpöpumppuja asuntoihin
  13. Biolämpöä asuntoihin
  14. Metsien lisääminen
  15. Lannan kestävä hyödyntäminen maataloudessa

Näillä keinoilla voidaan vähentää päästöjä yhteensä 4 116 miljoonaa tonnia. Tämä on yhtä suuri määrä kuin 74 kertaa koko Suomen vuosittaiset päästöt. Keinojen kustannusvaikutus  olisi yhteensä 11,5 miljardia euroa.  

”Vallassa on yhä myytti, että päästöjen vähentäminen on hirvittävän kallista ja että se vaatii ihmeellistä teknologiaa, jota ei ole keksitty. Se ei pidä paikkaansa. Meillä on jo nyt liuta toimivia ja melko edullisia ratkaisuja, jotka pitää vain saada käyttöön laajasti”, kertoo Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen. Sitran valitsemat luonteeltaan pohjoismaiset 15 keinoa ovat jo laajasti käytössä ja helposti sovellettavissa muihin maihin.

img_0034

Pyöräilijä Kööpenhaminassa 1989  Kuva Mauri Myllylä

Vaikka esimerkiksi polkupyöräilyä harrastetaan kaikkialla, vain Tanskassa kaupunkilaiset pyöräilevät keskimäärin peräti 2,8 kilometriä päivässä. Pannukakkumaassa on helppo polkea, mutta tätä maailmanennätystä tukee myös koko kaupunkisuunnittelu. Tanskan pyöräilymallin soveltaminen maailman muilla kaupunkialueilla tuottaisi päästövähennyksenä saman määrän, jonka Slovakia tuottaa joka vuosi liikenneruuhkien kanssa kamppaillessaan.

Pyöräilyn lisääntyminen rokottaisi auto-, bussi- ja kävelymatkoja. Selvityksessä oletetaan, että pyöräilyn lisäys maksimissaan 30 % vuoteen 2030 mennessä on realistinen tavoite. Tanskan tasolle ei ylletä eikä tarvitse pyrkiä. Tällä rajoituksella päästövähennys olisi 37 Mt vuonna 2030. Suurempi päästötavoite vaatisi samanaikaista muutosta liikennekäyttäytymisessä ja yhdyskuntarakenteeseen investoinneissa sekä määrätietoista liikennepolitiikkaa.

Tanskassa huomio on kohdistettu kaupunkisuunnitteluun sekä pyöräilyä ja pyöräpysäköintiä suosivaan liikennepolitiikkaan. Tanskan kansallinen pyöräilystrategia on tukenut 130 miljoonalla eurolla pyöräilyverkoston laajentamista kunnissa. Määrätyt pyöräilykaupungit ovat puolestaan kiinnittäneet huomionsa pyöräilyn ja joukkoliikenteen liityntäliikenteeseen työ- ja vapaa-ajan matkoilla tai koululasten pyöräilyn turvallisuuteen. Strategia on tehnyt mahdolliseksi, että monet muutkin kunnat ja joukkoliikenteen toimijat ovat voineet kehittää omaa toimintaansa pyöräilyn hyväksi.

Pyöräilyn kehittämisen kustannuksia on vaikea arvioida tarkasti, koska ratkaisut perustuvat paljolti liikennekäyttäytymisen muutoksiin. Kustannuksina on otettu huomioon pyöräilyverkoston rakentaminen ja ylläpito sekä säästöinä polttoainekustannukset. Näin arvioiden pyöräilyn edistämisen kustannukset ovat negatiiviset eli – 0,02 euroa rakennettua pyörätiekilometriä kohti. Nettosäästö olisi 310 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja 1550 miljoonaa euroa vuonna 2030. Lisähyötyinä tulevat päästöjen, ruuhkien ja melun väheneminen, terveysvaikutukset sekä kaupunkitilan vapautuminen muuhun käyttöön. Erillistutkimusten perusteella tiedetään, että pyöräilyn terveydelliset hyödyt ovat taloudellisesti ajatellen kaikkein merkittävimmät.

Pohjoisen kylmää talvea ja tropiikin hiostavaa lämpöä sanotaan esteeksi pyöräilyn lisääntymiselle. Juuri julkaistussa Sitran selvityksessä vastataan tähän Oulun esimerkillä, jossa haastavista säistä huolimatta pyöräilyn kulkumuoto- osuus on korkea ympäri vuoden. Toisaalta voihan pyörää käyttää vain hyvissä sääolosuhteissa. Mäkisessä maastossa sähköpyörä on vastaus verukkeille.

Autoliikenteen dominoivan yhdyskuntarakenteen muuttaminen vie aikaa. Joukkoliikenteen ja autoliikenteen rakenteet ovat aina kalliimpia kuin pyöräkaistat. Pyöräilyn sosiaalinen arvostus voi olla kielteinen ja rajoittava tekijä pyöräilyn lisääntymiselle. Siksi yleinen kampanjointi asenteiden muuttamiseksi on tarpeellista. Oulun kattava ja toimiva pyörätieverkko on jo valmiina useampikertaiselle  liikenteelle.

Oulu 19.11.2016    Mauri Myllylä

 

 

Kategoria(t): Muut, Polkupyöräliikenne, Kestävä kehitys | Avainsanat: , | Kommentoi