Pyöräliiton VeloFinland seminaari 29.9.2022 Oulussa alkoi Timo Takalan historiallisella luennolla Pyöräilykaupunki Oulu 50 vuotta. Luennon keskusteluosuudella Pyöräliiton puheenjohtaja Matti Koistinen halusi kuulla minulta kommenttipuheenvuoron pitäneeltä jonkin käytännön kokemuksen elämäntyössäni. Hän muisti esimerkkinä yleisen uskomuksen ajokortittomasta liikennesuunnittelijasta, joka uskomus eli voimakkaasti työaikanani ja tulee esille edelleen. Seminaarissa ei jäänyt aikaa asian kertomiselle.
Liikenneolosuhteisiin tyytymätön autoilija saattoi nähdä, että liikennesuunnittelijat tekivät työkseen ruuhkia ja koki itsensä osaajana niiden selvittämisessä. Liikenneolosuhteisiin tyytymättömyys oli kyllä oikeutettua liikenneympäristön keskeneräisyyden sekä sen hoidon ja suunnittelun puutteiden vuoksi. Ajokortittomuus oli jo haetumpi helppohintainen oikeutus jos oikeutus ollenkaan. Mutta se tepsi. Jouduin miettimään, kannattaako myyttejä yrittää kumota vai vahvistaako asian esillä pitäminen vain siihen uskomusta. Henkilökohtaisesti koin ne piristyksenä vakavaan työhön joskin liikennesuunnittelun merkitystä halventavina ja vahingollisina ilmiöinä.
Ainakin verrokkikaupungissa Tampereella oli myös ajokortiton liikennesuunnitteluvastaava ja hänen Oulussa toimiva virkaveli tiedettiin siellä nimeltä. Tietoisuus Oulun tapauksesta oli levinnyt laajemmallekin. Taksinkuljettaja Hollannissa ilmaisi tiedon heti kohta kyydissä olleelle veljelleni, joka yritti kehuskella syntymäkaupunki Oulua ja veljeään kaupungin tehtävissä siellä. Vaimoni tilasi taksikyydin kotoa Oulun kaupungintalolle kirjani Koti, koulu ja kaupunki 2000 julkaisutilaisuuteen. Taksinkuljettaja ei malttanut olla ilmaisematta kyytiä maksavalle vaimolleni , että hänkin tuntee kirjan kirjoittajan hänen ajokortittomuutensa ansiosta. Minulle tuntemattomia pikkupoikia oli leikkimässä mailoineen Puolivälinkankaalla kotimme lähistöllä syksyllä 2022. Halusin tervehtiä heitä ja esitellä itseni. Vastaus tuli kuin jääkiekkolaukaus: ” Kyllä me legendan tiedämme.”
Raksilan markettien parkkipaikalla tapasin Oulun kaupungin lakimiehen. Virkavastuullisena hän ihmetteli, miten ajan autoa ajokortittomana. Täytyy ajatella, että osa kaupungin virkamiehistäkin uskoi myyttiin. Liikennesuunnittelijain ajokortittomuus nousi epäkohtana esille myös Oulun kaupunginvarikon työntekijäin työpaikkakokouksessa. Asialla nähtiin olevan merkitystä oman työn ja sen arvostuksen kannalta. Työpaikan edustus lähestyi yhteistä esimiestämme epäkohdan korjaamiseksi. Luotettavalla esimiehellä tiedettiin olevan auto ja ajokortti, vaikka hän käveli työmatkansa keskustan ja Peltolan välillä.
Itävaltalainen ohjaaja Robert Pressl haastatteli Oulun Talvipyöräilykongressissa 12.3.2013. Hän kysyi: ”Kun tiedämme, että tunteilla on vahvempi perusta käyttäytymiseemme kuin järkevillä perusteilla, käytätkö tätä tosiasiaa hyväksi työssäsi.” Oulussa ei työaikanani käytetty tietoisesti tunnepitoista vaikuttamista. Vastasin, että sellaisen tarve tunnistettiin, kun liikenneinsinööri käytti työmatkoihinsa polkupyörää ja hänet leimattiin valheellisesti ajokortittomaksi ja kelvottomaksi hoitamaan tehtäväänsä.
Uskomus on yleiskielessä luuloon perustuva käsitys jostakin ihmeellisestä tai yliluonnollisesta asiasta. Tietoteoriassa uskomuksella tarkoitetaan mielentilaa, jossa yksilö on vakuuttunut jonkin väittämän totuudesta. Hän ei näkymättömästä epäile, kuten Raamatussa myös uskon määritelmässä sanotaan. Ajokortittomuus kolahtaa hyvänä syynä huonoihin liikenneolosuhteisiin ja jo ilman tätäkin perustetta sillä voi toisen nolata. Liikenteessä ilmiö ei ole uusi. Ennen Ufoja oli kuulemma luudalla lentäviä noitia. Pyörätien suunnittelijan kyvyt eivät riitä taistelussa tunnetason asioissa. Itse olen saanut niihin teoreettista tietoa ja kotiopetusta vaimoltani. Käyttäytymistiede selittää osan siitä, miten ihmiset toimivat.
Oulun myytin päähenkilö suoritti ajokortin opiskeluaikansa alussa vuonna 1954 Nelskylän autokoulussa Helsingissä. Inssiajo sattui lauantain iltapäivälle ja tutkinnon vastaanottajalle tuli kiire johonkin kauppaan. Hän jätti minut yksin Pohjoisen Rautatienkadun varteen pyynnöllä ajaa testiauto autokoululle. Asiasta ei pitäisi olla tietoa Oulussa eikä epäily ajokortitta ajamisesta perustune tähän 10 minuutin ajoon. Seuraavan kerran suoritin ajotutkinnon opiskeluaikana vuonna 1967 Indianassa USA:ssa. Palattuani Suomeen vuonna 1968 jouduin uusimaan vanhentuneen ajokorttini.
Myöhemmin toimin kuuden lapseni ajo-opettajana, joista osaan liittyi myös opettajan ajokoe. Tyttäreni ajokokeessa istuin hiljentyneenä takapenkillä. Suunnittelija-aikani vaikeimmassa työkohteessa, Miljoonamontussa ajettaessa kokelas erehtyi sanomaan, että opettajani neuvoi ajamaan montussa eri tavalla kuin tutkinnon vastaanottaja. Seurasi tiukka puhuttelu: ”Luuletko sinä vaikka isäsi on liikenneinsinööri, että hänen neuvonsa asiassa on oikea” Työurani alussa osallistuessani autokilpailuun jäin myös siinä toiseksi teollisuusneuvos Ville Rajakaltion voittaessa.
Työssäoloaikanani kaikilla Oulun kaupungin liikennesunnittelijolla oli auto ja ajokortti. Nykyinen ajokorttini on voimassa 8.3.2025 saakka.
Oulussa 7.11.2022
Mauri Myllylä
Liikennementori 