Kävelyn ja pyöräilyn tulevaisuus


Olin mukana maaliskuussa 2020 Delfoi-kyselyssä, jonka tarkoitus oli  kartoittaa asiantuntijanäkemyksiä kävelyn ja pyöräilyn tulevaisuudesta vuonna 2034. Kyselyllä kartoitettiin näkemyksiä kävelyn ja pyöräilyn kehityksestä, tähän vaikuttavista tekijöistä sekä kävelyyn ja pyöräilyyn linkittyvistä liiketoimintamahdollisuuksista.. Vastauksien perusteella luodaan erilaisia skenaarioita kävelyn ja pyöräilyn tulevaisuudesta.

Kysely on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa STYLE-hanketta (https://www.styletutkimus.fi/). STYLEn tutkimusteemat pureutuvat muun muassa liikennejärjestelmien hallintaan ja kestävän liikkumisen edistämiseen sekä liikkumista edistävän infrastruktuurin ja liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseen.

Kyselyssä liikuttiin yleisellä kansallisella tasolla, jossa liikunnallisuus oli päähuomion kohteena. Siinä ei niinkään tarkasteltu erilaisia ja erikokoisia yhdyskuntia niiden kaupunkisuunnittelun ja toiminnan kannalta. Kysely sattui maailmanlaajuisen koronapandemian huippuajankohtaan, mikä heijastunee vastauksissa. Otin innolla osaa kyselyyn. Seuraavassa on yhteenveto vastauksiini liittämistä kommenteista.

Kävely on ajattelumenetelmä. Kävelyn ja pyöräilyn tulevaisuus antaa ajateltavaa.
Aurajoen silta Turussa. Kuva Mauri Myllylä 2015

Lisääntyyvätkö kävely ja pyöräily?

Syntyvyyden voimakas aleneminen Suomessa ja siitä seuraava  väestön ikärakenteen muutos on huono henkinen lähtökohta  terveellisten elämäntapojen kuten kävelyn ja pyöräilyn  lisääntymiselle.

Kävelyn ja pyöräilyn määrän saaminen kasvupolulle  vaatii yhteiskunnalta ja meiltä itse kultakin  vahvaa vaatimusta, sen tueksi konkreettisia syitä sekä perusteltuja  toimenpiteitä. Yhtäaikaisena  tavoitteena on liikkumisen ja muun  ”pöhisemisen”  lisääminen yleisesti. Liikennevälineen vaihtaminen henkilöautosta polkupyörään tai omille jaloille pitåisi tapahtua  samanaikaisella ”moottoritie-elvytyksellä” sekä auton ja sen käytön muulla edistämisellä.  Saatamme tällä menolla itse ajaa tavoitteemme umpikujalle sitä tahtomatta.

Pyöräily lisääntyy vapaa-ajan ja ulkoilu-urheilun liikkumisvälineenä sekä trendikkäiden baanojen ansiosta.  Sen yleistymiseen jokapäiväisessä arkiliikenteessä hidastavat vastavoimana koulujen, palvelupisteiden ja työpaikkojen keskittyminen harvempiin paikkoihin sekä autoliikenteeseen perustuva liikkumisen palveluistuminen.

Nykyinen liikennejärjestelmämme on pohjoismaisen hyvinvoinnin ilmentymä ja samalla yleisen toivotun  kehityksen mukainen. Raha on paras konsultti toivotussa ja myös ei-toivotussa tilanteessa. Realistista on ajatella myös aikaa, jota nyt elämme ja jossa ”Siperia opettaa”. Aika, jolloin polkupyörä on arvossaan tai tulee arvoonsa, ei ole välttämättä toivottu mutta on hyödyksi liikkumistapojen järkeistymiselle.  Ennusteeni polkupyöräilyn positiiviselle kehitykselle perustuu tähän ajatteluun.  Mottoni on ollut: Polkupyöräliikennettä ja sen yhteyksiä kannattaa kehittää pahan päivän varalle.

Linja-autoliikenteellä on parempi  tulevaisuus

Linja-autoliikenteen kulkumuoto-osuuden nousua tukevat väestön vanheneminen, kaupungistumisen jatkuminen, kouluverkon harventuminen ja uudet liikenteen palvelumuodot. Vähentäviä tekijöitä ovat syntyvyyden alenemisesta johtuva koululaisliikenteen pieneneminen sekä  lyhytmatkaista liikennettä hyvin palvelevat sähköautot. Mielestäni muutosten yhteisvaikutus tukee jossain määrin linja-autoliikenteen  positiivista kehitystä. 

Linja-autoliikenteen kuten kävelyn ja pyöräilynkin toivottava ja samalla realistinen kehitys seuraa suuremmista ei toivotuista yhteiskunnallisista ilmiöistä.  Taloudellisen hyvinvoinnin heikentyminen  ja kansan terveystila yhdessä ajokortin puuttumisen kanssa ovat  vaikuttavat tekijät.

Raideliikenteen kasvua edistävät kaupungistuminen, raideliikenteen menossa oleva kehittäminen ja sen hintakilpailukyvyn paraneminen  lentoliikenteeseen nähden. Se on ympäristöllisen ajattelun mukaaista. Raideliikennetrendille on saatavissa  myös poliittinen kannatus sen konkreettisuuden ja ristiriidattomuuden vuoksi.  

Nykyistä raideliikenteen kehittämistrendiä voimakkaampaa suuntausta on vaikea pitää realistisena.  Myöskään yhteiskunnallinen stagnaatio ei sitä turvaa niinkuin jalkapatikalla  tai polkupyörällä kulkemisen. Kun raideliikenne polarisoituu pääradoille,  syrjään jäävät alueet kärsivät. Niiden hyvä on linja-autoliikenteen varassa.

Henkilöauto pitää pintansa

Henkilöauto ja sen suosikkiasema ”pitkien etäisyyksien maan”  Suomen jokamiehen oikeutena ei menetä valta-asemaansa vielä tarkasteluajanjaksolla vuoteen 2034 mennessä. Todennäköisenä poikkeuksena on pääkaupunki Helsinki voimakkaan joukkoliikennejärjestelmänsä ja sen kehittämisen ansiosta  Joidenkin  suurempien kaupunkien keskustoissa jalkautuminen jatkuu.

Valtion toimet kuntien hiljaa hyväksyminä määräävät maan liikennepolitiikan peruslinjat yleisesti. Paikalliset eli kunnittaiset olosuhteet ovat hyvä työkokonaisuus. Ne  luovat  merkittäviä  mahdollisuuksia viedä kehitystä haluttuun suuntaan.

Henkilöauton käyttöä on  mahdollista  vähentää paljon.  Toivottava väheneminen kohdistuu lyhyisiin automatkoihin,  joita on 50% ja jotka voitaisiin  tehdä pyörällä tai jalan. Sama koskee täysin tarpeetonta liikennettä. Toinen potentiaalinen matkaryhmä on työmatkat kaupunkitaajamassa. Siinä voi menettää maineensa. Tiedetään, että työmatkansa polkupyörällä kulkeneet ja kulkevat liikennesuunnittelijat ovat saaneet kyseenalaisen ajokortittoman ihmisen kunnian.  Vapaaehtoisen kulkumuodon muutoksen varaan tehty tulevaisuuden ennuste vaatii uskallusta.

Pysäköinnin säätely on tällä hetkellä ehkä ainoa käytetty ja mahdollinen ohjausmenetelmä. Silläkin  pyritään yleensä tehostamaan pysäköintipaikan käyttöä,  ei vähentämään autoliikennettä. Realistinen autoliikenteen vähentäminen perustuu ei toivottuun yhteiskuntarakenteen muutokseen,  lasten ja nuorten osuuden vähenemiseen ja vanhusten määrän lisääntymiseen. Liikenne on elämän merkki.  Autoliikenne on liike-elämän merkki.

Tarvitaanko uusia vempaimia?

Uudet liikennevälineet putkahtelevat houkuttimina esille. Niillä ei tule olemaan ratkaisevaa merkitystä kaupunkien liikennesuunnittelussa. Tietyllä tavalla ne vaikeuttavat erilaisten liikkumistapojen yhteensovittamisesta ja tilan suunnittelua tieliikennelain mukaisesti. Niiden edistämisellä tuskin päästään lisäämään kevyen liikenteen kulkumuoto-osuutta ja autosta jalkautumista. Pyörää ja jalkoja ei tarvitse uudelleen keksiä.

Tosiasiat on tunnustettava

Parempaa tulevaisuutta kävelylle ja pyöräilylle mietittäessä  on tärkeintä  tunnistaa ja tunnustaa, että autoliikenteen ”sujuvuuden ja turvallisuuden” nimissä toteutetut hankkeet lisäävät autoliikennettä eivätkä lisää kevyen liikenteen kulkumuoto-osuutta. Tärkeä teema puuttuu kysymyslistalta: Kahden isännän kunnan ja valtion yhteistyö, yhteen sovitettu liikennepolitiikka ja sen mukainen toiminta yhdyskuntarakenteen hyväksi, jossa kevyen liikenteen edistäminen on yhteinen tärkeä tehtävä.

Kun mietitään työpaikkojen keinoja tukea  kävelyä ja pyöräilyä törmätään taas  ristiriitaan. Mitä työsuhdeautoetu merkitsee kevyen liikenteen edistämiselle?

Kouluverkon  harventaminen säästösyistä estää tai vaikeuttaa koulumatkojen tekemisen jalan ja pyörällä. Tämä trendi tarkoittaa koululaisten autolla tapahtuvan  saattoliikenteen kasvua. Syntyvyyden väheneminen edesauttaa edelleen  kouluverkon harvenemista..

Me tutkimme, mistä me tulemme ja mikä on matkamme määrä.  On hyvä kun sitäkin tutkimme, ei tutkimus ole väärä. Hymyilevä Apollo

Kävelyn ja pyöräilyn tuki ja tukijoukot

Media on hyvä kertomaan, kun jotakin tapahtuu. Hyvät pyörätiet ovat toistuva aihe yleisöosastossa ja etusivullakin, kun sellaisesta voidaan kertoa. Huonosti aurattu tie ja jalkakäytävillä luistelu muistetaan kertoa myös. Kumpikin viesti vaikuttaa omaan suuntaansa.  Mielikuvatkin syntyvät jostakin. Ne eivät ole aina sama kuin todellisuus. Kävelystä ja pyöräilystä syntynyt positiivinen mielikuva voi olla yliampuvaa mutta sehän ei aiheuta vahinkoa.

Arkiliikunnan merkityksen ja hyödyn enenevä esillä olo ei vielä merkitse sanoman perille menoa eikä sen näkymistä käytännössä

Järjestötoimintaa ja sen aloitteellisuutta tarvitaan kevyen liikenteen yhteyksien kehittämisessä. Järjestöjen päätöksentekijöille  tekemät aloitteet ovat uskottavampia kuin virkamiesten tai alan asiantuntijoiden tekemät. Niitä kannattaa käyttää avoimesti  hyväksi asioiden edistämisessä

Kun arvioidaan eri ihmisryhmien potentiaalia lisätä kävelyä ja pyöräilyä liikkumisessaan, on arvioitava kulkumuodon muutosta auton käytöstä näihin tavoiteltaviin liikennemuotoihin. Huomio kohdistuu silloin suurimpaan ryhmään eli yhden auton kotitalouksiin, joka ryhmä puuttuu kyselyn tarkastelulistalta. Kahden auton kotitaloudet sisältyvät sinne  kyllä. Omassa elämässään usea ehtii kuulua melko moneen tarkasteltavaan ihmisryhmään vauvasta vaariin sekä vaikuttaa asiaan omalla käyttäytymisellään ja omalla esimerkillään.

Mielekäs näkökulma olisi pohtia, mitä erilaiset ja erikokoiset yhdyskunnat voisivat toimia ja kehittää alueittensa kävelyn ja pyöräilyn tulevaisuutta. Yhden yhdyskunnan ihmiset ovat yksi kokonaisuus ja vaikutussuhteessa toisiinsa sekä liikkumisessa että sen järjestämisessä alueellaan. Tavoitteet ja lopputulos ovat erilaiset eri yhdyskunnissa. Tämän Delfoi kyselyn panelistit myös kiinnittävät toiveensa johonkin tahoon, joka on avainasemassa tulevaisuudestamme..  Kysymysten asettelussa ja tarkastelussa tämä jää ilmaan.

Kävely ja pyöräily markkinataloudessa

Kulkukaupalla tarkoitettiin ennen henkilökohtaisella luvalla tapahtuvaa mukana kuljetettavien tavaroiden myyntiä. Tavaroita kuljetettiin pyörän tarakalla tai matkalaukussa. Lahdessa on kulkukauppakäsitettä sovellettu päästökauppaan palkitsemalla polkupyöräilijää viisaan kulkumuodon valinnasta.  Jalankulkijaja  ja  pyöräilijä ovat kivijalkakaupan tukijoita.  Automarketit kaventavat kävelyä ja pyöräilyä ja niiden toimialojen  liiketoimintamahdollisuuksia. Yhteiskunta ja me kaikki edistämme tehokkaimmin kävelyyn ja pyöräilyyn linkittyvää  liiketoimintaa käyttämällä ja edistämällä näitä viisaita  liikennemuotoja.  Kulutus mitoittaa tarjonnan liikkumisen toimialallakin.

Kävelyn ja pyöräilyn mahdollistaa koko rakennetun alueen kattava liikennejärjestelmä ja siinä kevyen liikenteen huomioonotto tärkeänä osana.. Järjestelmän suunnittelu ja kehittäminen on jatkuva prosessi. Liikenteen suunnittelu on päävastuullinen liikkumisolosuhteiden luomisessa. Liikennesuunnittelupalvelut on nykyisin suuresti ulkoistettua erikoisosaamista ja omaa liiketoimintaa. Arviotavassa keinovalikoimassa ei ole selvää kohtaa tälle primääriselle toiminnalle. Ainakin liikennesuunnittelun tarpeelle on ”potentiaalia”.

Hyvin suunniteltu yhdyskunta ja sen alustana kävely- ja pyöräliikennejärjestelmä on tärkeä vetovoimatekijä, josta myös liiketoiminta elää. Kävelykadun liikkeet ja kadulla kulkijat kuuluvat yhteen. Suomen kaupunkien aiemmissa kehitysvaiheissa matkustettiin ulkomaille niiden keskustojen kävelykatuihin tai pyöräilyjärjestelmään tutustumaan ja niitä testaamaan. Sitä kannattaa tehdä vieläkin ja ottaa oppia Suomeen. Suuressa kuviossa kävelyä ja pyöräilyä välittömästi tukeva liiketoiminta on siihen verrattuna sivubisnestä.

Heikot signaalit, villit ajatukset ja arvokkaat ajurit tulevaisuuden tekijöinä

Villi ajatus on, että joku kaupunki tai sen asukkaiden arvostama johtaja huomaisi, että kävely ja pyöräily ovat ihmisyyden perusolemukseen kuuluvia ja älykkään kulttuurikaupungin tuntomerkkejä eikä mitään arkiliikuntaa ja hakeutuisi Euroopan kulttuurikaupungiksi sen perusteella.

Heikko signaali on, kun ihmiset saattavat itse hoksata  ja tuntea löytäjän iloa, mitä hyvää polkupyörämatkalla ovat kokeneet hyvässä rakennetussa tai luonnon ympäristössä.  ”Teen tästedes ulkomaanmatkani oman kaupungin suistoalueelle”

Toinen villi kaupunki voisi ymmärtää, että kävely- ja pyöräily-yhteydet ovat jo tänään yhdyskunnan eniten käytetty liikuntapaikka ja suunnitella ja toteuttaa tätä liikkumisjärjestelmän osaa tästä näkökulmasta. Uusia liikuntapaikkoja tarvitaan vähemmän kun käytetään ja kehitetään olevaa järjestelmää. Hyvin ja tietoisesti suunniteltuna liikenne- ja liikuntajärjestelmän yhteensovittaminen ei kasvata ristiriitaa erilaisten käyttäjäryhmien välille vaan tuo ennennäkemätöntä  elämää.

Tärkein kävelyn ja pyöräilyn ajuri on oma  henkilökohtainen herätys terveiden elämäntapojen, liikunnan hyödyn ja hyvän ympäristön merkityksestä itselle. Se on tarttuva ”tauti”, mikä lisää sen vaikutusta.

Oulu 1.4.2020
Mauri Myllylä

Kategoria(t): Jalankulku- ja pyöräliikenne, Kevyt liikenne, Kulttuuri, Liikennejärjetelmä, Polkupyöräliikenne, Kestävä kehitys, Terveys Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.