Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi. Kirjan esittelytilaisuus Pyhän Luukkaan kappelissa 20.2.2015


Vuosi 2015 on Suomessa kirjan vuosi. Vuoden tavoitteena on edistää lukemista ja kaikkea kirjan käyttöön liittyvää toimintaa, nostaa lukeminen ilon ja elämysten lähteeksi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat viikon suojelijoina tunnuslauseella: Antakaa lapselle lukuaikaa! Luen, siis ajattelen! Kirjani julkaiseminen on mukana kirjan vuoden tapahtumakalenterissa.

Villa Kivi Töölönlahden rannalla. Rakennuksen vasemmassa päässä alatasolla aloitin opiskeluni vuonna 1954. Kuva Mauri Myllylä 2014

Villa Kivi. Opiskeluasuntoni vuonna 1954. Talossa ovat vierailleet kirjailijat Aleksis Kivestä Antti Hyryyn.
Kuva Mauri Myllylä 2014

Seitsemän miehen voima on laulu kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Se on Toukolan poikien pilkkalaulu veljeksille, jotka olivat menossa oppitunnille lukkarin kouluun. Pilkan perimmäisenä kohteena oli veljesten apc-kirjat, jotka lensivät seuranneessa tappelussa jorpakkoon.

Lukkarin koskettavat sanat kirjan loppupuolella kerrotussa sovintotilaisuudessa ovat kirjailijan hiljaista tietoa Suomen kansalle sen eri elämän tilanteisiin: Taisteluun ankaraan he ryhtyivät, astuivat uljaasti kamppailemaan omaa sydäntänsä, syvälle juurtunutta laiskuutta, jäykkää tylyä maata, kylmiä rämeitä ja soita vastaan ja voittivat kaikki oman tahtonsa järkähtämättömyyden ja Herran Sebaotin avulla.

Olemme suuremman koulun, Oulun Yliopiston rajalla, Pyhän Luukkaan, oppineen apostolin, kappelissa. Paikalle on kutsuttu Tuiran seurakunnan edustajana pastori Stiven Naatus. Osoitan hänelle kiitoksen siitä, että olemme saaneet seurakuntasalin ”perhejuhlan” käyttöön. Hän on varmistamassa, että tilaisuus on kirkkoherran lupaehtojen mukainen. Paikka on vertauskuvallinen. Tiede ja uskonto ovat naapureina samalla alueella. Kirjasta ei tullut väitöskirjaa, vaikka Thule-instituutin professori vuosia sitten siihen suuntaan vihjaisi.

Kirja on tarinaa ylimmän liikenneviranomaisen LVM:n  mielestä marginaalisesta aiheesta, kävelystä ja pyöräilystä. Historian asiantuntija risti sen arvostavasti mikrohistoriaksi. Eli se on mikrohistoriaa marginaalisesta aiheesta. Se on vähäisyyden huippuosaamista.

Kirjassa viisastellaan komealta kalskahtaville käsitteille, huippuosaamiselle, innovaatioille ja älyliikenteelle ja kaivataan liikenteeseen niiden lisäksi vielä tunneälyä Martti Ahtisaaren esimerkin mukaisesti. Täällä olevat naapurini tietävät, mitä on älyliikenne. Matkat Oulun ja Kalifornian piilaakson välillä ovat heidän jokapäiväistä elämäänsä. ”Töpsäytetäänkö kahvit” oli tunnuslause työuran alkuaikoina kohdatessamme. Nyt on oma vuoroni ne töpsäyttää.

Hiljainen tieto on nostettu lupaavasti kirjan nimeen asti. Sitä ei opita kirjasta vaan elämän koulussa. Sisarukseni ovat oppineet lukemaan sitä tekstieni rivien välistä. Mentori-titteli viittaa hiljaisen tiedon omistajaan. Työ tekijäänsä neuvoo, koskee häntäkin. Hiljaista tietoa ei saa kiljua turuilla ja toreilla, jos se on tilaajaan ostamaa. Kirjassa on kerrottu esimerkki, mitä tapahtuu, jos se vielä ylittää uutiskynnyksen ja menee lehteen. Mopo-selvityksessäni kävi näin, josta seurasi valtion liikenneviranomaisten vakavat nuhteet lääninhallituksen kokoushuoneessa. Mopo oli karannut, mutta asia eteni. Jottei tästä tilaisuudesta karkaisi hiljaista tietoa, on paikalle kutsuttu vain eläkkeellä oleva toimittaja.

Mitä tieteen alaa kirja edustaa? Lapseni ovat kysyneet vaisusti, miten kirjan kasvatusta sivuavat aiheet kuuluvat kompetenssiini? He ovat kyllä suorittaneet ajokortit isänsä opetusluvilla. Pojaltani kysyttiin äsken: ”Miten isäsi on selvinnyt tehtävistään ja vastuistaan läpi elämänsä käymättä autokoulua.”Kirjassa asia on nähty Hebrealaiskirjeen uskon määritelmän mukaisena: ”Usko on vahva luottamus siihen, jota toivotaan eikä näkymättömistä epäile.”

Kirjassa kysytään myös: ”Mitä on asennekasvatus?” Opettaako se omista oikeuksista kiinnipitämiseen vai kanssakulkijan huomioonottamiseen? Vastausta voidaan etsiä tässäkin tilaisuudessa paikalla olevan asiantuntemuksen avulla.

Lakkauttaessaan Oulun Yliopiston rakennustekniikan opintosuunnan vuonna 2001 näytti siltä, että myös opetusministeriölle ja yliopiston johdolle oli epäselvää, mitä tieteen alaa me rakentajat edustamme.  Kattojen sortuessa lumikuorman alla, kaivosten jätevesialtaiden pohjien pettäessä ja teitten rapistuessa on osaajien tarve kyllä konkretisoitunut. Rakennusinsinöörejä väännetään rautalangasta konetekniikan opintosuunnalla, ennen heitä koulutettiin taivuttelemaan itse siltojen betoniteräksiä ja teräspalkkeja. Konetekniikan professorin kanssa olemme löytäneet yhteisen liikenneprobleeman. Kuinka lähelle asuntoa pyörätie voidaan rakentaa? Kysymys päässee jatkotutkimuksen kohteeksi, kun oikea tiedekunta on oivallettu.

Tarjosin kirjan viimeiselle luvulle otsikkoa-liikenneteologia. Tietokone pyysi tarkistamaan, onko kaikki sanat kirjoitettu oikein. Luvussa puhutaan liikenteestä ja arvoista, muun muassa syyllisyydestä ja vastuullisuudesta sekä kaikkeen inhimilliseen elämään liittyvästä syntipukin käsitteestä selviytymiskeinonamme.

Kirjan tavoitteena on osoittaa, että vähämerkityksellinen asia kuten kävely- ja pyörätieyhteys tai pahanen kadun pätkä voi olla merkittävä liikennejärjestelmän osa. Talvisodan muistolle omistetussa kirjassa on ääriesimerkkinä Raatteentie Suomussalmella ja sen maailmanhistoriallinen merkitys. Jos ukrainalainen 44.divisioona olisi katkaissut Suomen sen kapeimmassa kohdassa ja päässyt Ouluun, kaupungin liikennesuunnittelua olisi ohjannut ehkä erilaiset arvot ja tavoitteet.

Uutta hallitusohjelmaa jo kootaan. Eri elämänalueilla mietitään, mitä hankkeita pitää nyt painostaa siihen otettaviksi. Siltarumpupolitiikka näyttää kuitenkin  tulevan tiensä päähän. Puolueet ovat yksimielisiä, että siihen otettaisiin vain kolme painopistealuetta eikä enää pitkiä toivelistoja. Presidentti Niinistö sanoi uudenvuoden 2015 puheessaan, että Suomen talouden perusteet horjuvat. Meidän on mietittävä, mistä itselle tärkeästä edusta voimme luopua?

Oulussa 24.2.2015  Mauri Myllylä

 

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, Jalankulku- ja pyöräliikenne, kirjallisuus, Muut Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi. Kirjan esittelytilaisuus Pyhän Luukkaan kappelissa 20.2.2015

  1. yrjomyllyla sanoo:

    Tartun kohtaan / kysymykseen ”Mitä tieteen alaa kirja edustaa?” tavoitteenani perustella alan tutkimuksen ja kehittämisen pohdinnan tarve ja mahdollinen alan instituutti:

    Kevyt liikenne voidaan nähdä ilmiönä (tai mikä tahansa muu asia). Sitä voidaan ajatella opiskeltavan ilmiöoppimisen lähtökohdista. Esimerkiksi tällöin voidaan ajatella, että eri tieteenalat tutkivat sitä omista näkökulmistaan ja omilla tieteenalansa käsitteillään ja lähestymistavoillaan pyrkien asetettuihin tavoitteisiin. Tälläisesta monitieteellisyydestä voidaan erottaa kolme eri astetta, joista seuraavassa ensin kuvaamani edustaa sen ensimmäistä vaihetta (moniteiteisyys): 1) Monitieteisyys, 2) Poikkitieteellisyys, 3) Tieteidenvälisyys (jäsentely TUTU-2 –kurssi 2009: Tulevaisuudentutkimus ja tieteellinen ajattelu, Anita Rubin). Prosessin ja ilmiön haltuunottaminen voi siis edistää tiedettä kohti em. vaiheita 2) ja 3). Esimerkiksi viime mainitussa voi syntyä täysin uusia teoreettisia käsitteitä ilmiön haltuunottamiselle.

    Monitieteellisyydessä on erilaisia asteita. Hyvä lähtökohta on s jonkun ilmiön arvostuksen ja kiinnostuksen nostaminen, jos siitä halutaan tiedettä (”perustelujen taidetta”). Tieteenalojen kehittyminen on jatkuva prosessi. Esimerkiksi tulevaisuudentutkimus on tieteenalana uusi, lähinnä II MS:n jälkeinen ilmiö. 1960-luvulla liikenteeseen liittyvä tiede oli Suomessa nolla, jos sitä mittaa esim. alan oppituoleilla, mutta USA:ssa ala oli jo kehittynyt ainakin autoliikenteen tutkimuksen ja hallitsemisen osalta. Nykyisin meillä on jokunen alan professuuri.

    Usein käypä malli uuden ilmiön tieteelliseen haltuunottoon ja käytännönläheisiin sovelluksiin on instituutti-ajattelu. Oulussa esim.Thule-instituutti on erikoistunut mm. pohjoisuutta ja pohjoisessa toimimista eri näkökulmista tutkimaan, Aleksanteri-instituutti on erikoistunut Venäjän kehitykseen, kansanedustaja Kyösti Karjula puolestaan vaikutti tietojeni mukaan vahvasti Oulun taloustieteellisen tiedekunnan yhteyteen perustetun Ahtisaari-instituutin perustamisprosessin käynnistämiseen, joka instituutti keskittyy kansainvälisen liiketoiminnan tutkimukseen ja kehittämiseen.

    Nyt olisi saumaa, tarvetta, esim. synnyttää vaikkapa Ouluun liikennejärjestelmänökulmaa ja myös pohjoisuutta ja sitä, mihin kohdistuu kasvavaa kansainvälistä kysyntää Ouluun, painottava
    a) Liikenne(järjestelmä)instituutti,
    b) Kevyen liikenteen tutkimuksen instituutti,
    c) Talvipyöräilyinstituutti.

    Asialle voisi hakea tarkempaa sisältöä projektilla ja keksiä sille sisällön mukainen tarkempi nimi. Asiaa puoltaisi se, että Oulussa on suhteellisesti paljon valtakunnallisestikin alaa palvelevia yksityisiä asiantuntijoita, jotka saisivat tästä tukea ja toimisivat myös instituutin keskeisenä resurssina. Jos olisi tällainen ja sillä visionäärinen johtaja, se voisi siitä kehittää jatkuvan toiminnon. Olemme valmiita ja osaavia esimerkiksi edustamani organisaation puitteissa tälläisen esiselvitykseen. Sellainen voisi nousta ainakin väliaikaisesti pystöön esim. EU-hankerahalla. Jos minua haastateltaisiin aiheesta, voisin ehkä ehdottaakin tällaista. Sinäkin kenties voisit sellaista ehdottaa, jos näet sen tärkeänä mahdollisuutena. Usein nämä vaativat yliopiston sisäpuolelta jonkun – tai kuten Ahtisaari-instituutin tapauksessa havaitsemme, myös ulkopuolinen voi olla ratkaisevassa roolissa – henkilön. Kantavuus jatkossa taas riippuu osittain siitä, että saako asian alunperin esittäneet olla mukana prosessissa jatkossa riittävän kauan näkemyksineen – arvioni mukaan.

    Jos esim. vertaisi kohtalaisen hyvin tuntemaani Tulevaisuuden tutkimuskeskusta instittuuttiprosessiin (jota se ei kuitenkaan ole), niin sieltä löytyy 1) ehkä merkittävä kansainvälinen tulevaisuudentutkimushanke – Rooman klubi ja kasvun rajat -raportti sekä professori Pentti Malaskan jäsenyys siinä,2) alaan liittyvä seura toisessa vaiheessa sekä 3) Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen perustaminen: tilastomatetmatiikan professori Pentti Malaskalla oli tahtoa, rohkeutta ja ennen muuta näkemystä ja vaikutusmahdollisuutta perustaa alan yksikkö virkapaikkaansa Turun kauppakorkeakouluun vuonna 1993. Asiat ovat edenneet vuosi vuodelta työtä tehden niiin, että esim. v. 2004 perustettiin ensimmäinen tulevaisuuden tutkimuksen professuuri ja 2014 aloittivat ensimmäiset opiskelijat, joista tulee tulevaisuudentutkimuksen maistereita.

    Joka tapauksessa tässäkin mahdollisessa liikennealan instituuttiprosessissa tarvitaan osaamista, näkemystä, johtajuutta, jos halutaan eteenpäin. Sitä voimme resurssien sallimissa puitteissa tarjota. Liikkeelle voisi lähteä myös alan osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnista kokonaisuutena liittyen myös Oulun yliopiston rakennustekniikan yksikön palauttamisprosessiin opetusministeri Heinosen vuoden 1996 lakkauttamispäätöksen jälkeen. Yksikön palauttamisen tarvehan on tullut ilmeiseksi, mutta yksisistään se ei vastaa kuitenkaan kysymykseesi, että mihin tieteenalaan kirjasi kuuluu – se kun siis kuuluu tällaiseen monitieteellisyyden kenttään sen päälukujen perusteella.

    Esimerkki 1. Teknisen palvelun (ml. insinööri- ja arkkitehtitoimisto) ennakointitutkimuksestamme Varsinais-Suomessa vuodelta 2007 http://rdaluekehitys.net/2012/09/01/ennakointi-case-tekninen-palveluala-varsinais-suomi/

    Esimerkki 2. Professori Pentti Malaskan ja mm. kirjalijia Antti Hyryn näkemyksiä oppimisesta, johtajuudesta ja selviytymisestä, joita po. ilmiökentän tieteellinenkin haltuunotto tarvitsee (seminaarissamme v. 2010, jossa myös Kone-yhtiön edustajia, joiden konsultteina he olivat 1970-luvulla): http://rdaluekehitys.net/2014/01/03/murrosajan-filosofia-ja-uuden-sukupolven-toivo-ja-mahdollisuudet/ .

    On siis mietittävä, että riittääkö rakennustekniikan yksikön palauttaminen vai mitä muuta organisatorista kehittämistä osaamisen kerryttämiseksi tarvitaan Oulussa ja muualla Suomessa. Parhaiten asia saataisiin haltuun systemaattisella ja ammattimaisella Delfoi-prosessilla. Tällainen hahmoteltu uusi instituuttihan voisi sijaita uudelleen perustettavan Oulun yliopiston rakennustekniikan yksikössä, mutta olisi tärkeää, että sen johtajalla ja alkuun panijalla olisi riittävän laaja näkemys eri tieteenalojen mahdollisuudesta asiassa.

  2. Paluuviite: ”Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi” kirjan esittelytilaisuuden 20.2.2015 kirjoittajan puheenvuoro | Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.