Mentoritoiminnasta Tieliikelaitoksen Konsultoinnin palveluksessa vuosina 1999-2006


Viimeksi 1990 –luvulla koetun taloudellisen laman aikana hieman ikääntyneemmät ihmiset saivat kokea työelämässään selviä paineita jättää paikkansa nuoremmille eläkkeelle siirtymällä tai he tulivat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti irtisanotuiksi ”toiminnallisista ja taloudellisista” syistä. Näitä vaihtoehtoja väläytettiin työterveystarkastuksessa tämän tekstin tekijällekin 1990–luvun puolivälissä. Toisaalta tasa-arvoajattelun mukaista on saada valita oma ajankäyttönsä kulloisenkin elämäntilanteensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti. Säädettyyn eläkeikään tuleminen on väistämätöntä, mutta senkin jälkeistä elämää on olemassa. Varsinaisena työaikanani vuosina 1961-1998 Oulun kaupungin teknisessä virastossa en osannut kuvitella, millaista on eläkkeellä olo enkä ollut kuullut sanaa –mentori.

Mentorina Tieliikelaitoksen Konsultoinnissa vuosina 1999-2006 

Tielaitoksen Konsultointi muuttui vuoden 2001 alusta osaksi Tieliikelaitosta. Vuosia ennen tätä muutosta Konsultoinnin sisällä ryhdyttiin valmistautumaan muutokseen viranomaisorganisaatiosta liiketoiminnan periaatteilla toimivaksi laitokseksi. Kilpailukykynsä turvaamiseksi Konsultoinnin oli lähdettävä kehittämään osaamistaan muun muassa kokonaisvaltaisessa liikennesuunnittelussa, kunnallisessa suunnittelussa ja ympäristöasioissa. Kaupungin liikenteen- ja kunnallistekniikan suunnittelussa pitkään toimineella katsottiin olevan annettavaa näille osaamisen alueille.

Valmistautuminen eläkkeelle lähtemiseen tavataan aloittaa jo työssä ollessa. Viimeisessä Oulun kaupunkisunnittelutyöryhmän kokouksessa kuukausi ennen eläkkeelle siirtymistä minulle hymyiltiin, kun lausuin mielipiteitä yleiskaavan tavoitteista vuodelle 2020. Uudessa työpaikassa Tieliikelaitoksessa mielipiteitä arvostettiin ja vanhempi työntekijä otettiin mukaan luonnollisella tavalla. Aika on jäädä eläkkeelle ja aika mentoroida.

Mentorointi on tulosvastuullista toimintaa!

Viisivuotinen mentori -toiminta oli osa-aikaista kiinteään työaikaan tai työskentelypaikkaan sitoutumatonta. Työ tapahtui Konsultoinnin pääkonttorin ohjauksessa. Toimintakenttänä oli periaatteessa koko organisaatio, mutta pääasiallisena työpisteenä oli Konsultoinnin Pohjois-Suomen yksikkö. Valmisteluluontoinen työ tapahtui Oulussa, kokoukset ja asioiden käsittely pääosin Helsingissä. Työmäärä oli aluksi noin neljäsosa miestyövuodesta, josta puolet oli sisäistä kehittämistoimintaa ja toinen puoli laskutettaviin tilaustöihin osallistumista. Loppuvaiheessa  mentorin työ painottui tilaustöihin ja niiden yhteydessä tapahtuvaan mentorointiin. Mentoroinnin osuus alettiin kokea taseen taakkana. Kaupungin byrokratiasta tulleelle oli opettavaista huomata kokouksiin suhtautuminen menoeränä eikä hyödyllisenä työtapahtumana. Kahdenkeskeinen neuvottelu ei ollut mahdollinen, jos sitä ei ollut otettu työtuntiarviossa huomioon.  Laatua ei ole syytä nostaa isommaksi kuin asiakas osaa sitä vaatia, sanottiin.

Oman osaamisen antaminen suoraan ulkopuolisen tilaajan hankkeeseen tuntui itsestä hyödyllisemmältä. Vanhemman ja nuoremman osaajan yhteistyö ja työssä oppiminen on luonnollisempaa ja kumpaakin osapuolta enemmän kannustavaa kuin opettaja-oppilas -suhde. Kaikilla on opittavaa ja annettavaa.

Mentoroinnin hyötyä rajoittaa tiedon vanheneminen ja asioiden ajankohtaisuuden muuttuminen. Ammatilliset käsitteet ja –kielikin muuttuvat. Muoti-ilmaukset on hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Vasta mentorointivuosien työt ovat referenssiksi kelpaavia. Sitä edeltävän ajan kokemusta ja osaamista ei useinkaan pyydetä edes ilmoittamaan tarjousta annettaessa. Esimerkiksi kaupungin liikennejärjestelmän kehittämistä elämäntyönä tehneellä liikennementorilla ei ollut asiasta ”kokemusta”  vastaavaa työn tarjousta käsiteltäessä ja arvioitaessa.

Mentorin elämässä oleellista oli hyväksyä muutos vaikutusvallassa. Kunnan palveluksessa pystyi vaikuttamaan suoraan kaupungin liikenneolosuhteisiin ja oman hallinnonalan kehittämiseen. Tulokset olivat kaikkien nähtävissä ja arvosteltavissa.  Nämä mahdollisuudet oli nyt loppuun käytetty. Tulokset mitattiin euroissa.

Sisäisestä kehittämisestä työssä oppimiseen

Seuraavassa mahdollisia mentorointia palvelevia työmuotoja Tieliikelaitoksen Konsultoinnissa:

  • Tarjousten laadintaan otetaan entistä enemmän mukaan mentori -toiminnan kokemus ja osaaminen
  • Koulutustilaisuuksien järjestämistä jatketaan liikenne- ja katusuunnittelun sekä muilla kunnallista osaamista vaativilla alueilla yhteistyössä kunnallisten viranomaisten, Kuntakoulutuksen ja muiden yhteistyöosapuolten kanssa. Mentori osallistuu niihin suunnittelijana, kouluttajana ja arvioijana
  • Mentori osallistuu harkinnan mukaan kutsuttuna Konsultoinnin asiantuntijana yhteistyötahojen järjestämiin seminaareihin ja yleisiin neuvotteluihin
  • Konsultoinnin yksiköissä otetaan käyttöön sellaiset säännölliset työpaikkakokoukset, joihin tuodaan sisäisen keskustelun ja informoinnin kohteiksi työn alla olevia merkittäviä suunnitelmia tai niissä ilmenneitä ongelmia. Mentori voi osallistua näihin tilaisuuksiin yhtenä keskustelijana
  • Mentorilta voidaan pyytää myös kommentteja tai arviointeja tämän osaamisen aloilla olevista asioista ja suunnitelmaluonnoksista
  • Mentori järjestää konsultoinnille alueittaisia esittelytilaisuuksia omista merkittävistä työn alla olevista selvityksistään tai muista hankkeistaan
  • Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tehdään normaalien projektien puitteissa ja muissa yhteisissä tilaisuuksissa
  • Samoin myyntityötä tehdään osana muuta toimintaa ja yleisen osaamisen avulla
  • Sisäisiin julkaisuihin laaditaan artikkeleita.
  • Mentori käy puolivuosittain oman esimies-alaiskeskustelun

Käytännössä sisäisessä kehittämistoiminnassa merkittävin työmuoto oli tarjoustoimintaan osallistuminen ja siinä yleiseen kaupunkisuunnitteluun ja ympäristöasioihin vaikuttaminen. Kuntatilaajan odotukset konsultilta tuli tiedostaa. Kunnalliselämän työtapojen ja kiemuroiden tunteminen oli tarjouksen laadinnassa hyödyksi. Toisaalta vanhan konkarin mukanaolo yhtenä vastaavana työn suorittajana osoittautui kyseenalaiseksi tarjousta pisteitettäessä. Tuttuus on etu ja rasite. Taustavaikuttajan rooli on ”hiljaisen tiedon” esittäjälle hyväksyttävämpää kuin esillä olo.

Toinen käytetty työmuoto oli sisäisen koulutuksen suunnitteluun osallistuminen ja kouluttajana toimiminen. Tätä toimintaa rajoitti Tieliikelaitoksen mentorin osalta muutosvaiheessa olevan toiminnan keskittyminen enemmän uusien toimintatapojen kouluttamiseen kuin ammatillisen osaamisen kartuttamiseen. Erikoisosaaminen opit oli Tieliikelaitoksen porukan haettava siihen aikaan talon ulkopuolelta. Laaja-alaista ajattelua ja yleisiä arvoja esille tuovat koulutusaiheet tuntuivat käytännön työtä tekevistä vierailta.

Tieliikelaitoksen asiantuntija saattakin olla käytetympi ja työnantajalleen hyödyllisempi osallistuessaan toimialan yhteisiin asiantuntijaseminaareihin esiintyjänä tai konsultoinnin edustajana. Artikkelien teko ammattilehtiin ja muukin julkisuudessa näkyminen luontuu estottomammin vanhemmille kuin itsekriittisille nuorille ammattilaisille.

Uudenlaiset hankkeet

Työnantajansa näkökulmasta mentorikin on menoerä, jonka hyödyllisyys mitataan viime kädessä tilauskannan vahvistumisella ja kateprosentilla. Mitään työtä ei tehdä niin kuin ennen. Selvästi on havaittavissa, että on olemassa myös töitä, joita kukaan ei ole vielä ennen tehnyt eikä valmista osaaja ole olemassa. Yhdyskuntasuunnittelu on pitkäjännitteisempää kuin muu korkea teknologia. Alalla on tapahtumassa polven vaihtumista luonnollisen poistuman sekä alan arvostuksen ja organisaatiomuutosten vuoksi. Aikaisempi yleinen kokemus laaja-alaisista töistä ja yleisistä ajattelumalleista saattaa avata mahdollisuuden mentorointiin oman organisaation ulkopuolellekin.

Tieliikelaitoksen konsulttina pääsin tekemään kahta tällaista hanketta. Tieliikelaitoksessa toimeksianto tapahtui kahden erilaista osaamista edustavan tekijän, vanhemman ja nuoremman parityöskentelynä. Mielenkiintoinen havainto oli, että nuori yhteistyökumppani sai aika pian pysyvän liikennesuunnittelijan pestin kunnan palveluksessa. Uusi kumppani jatkoi, mutta hänelle kävi samoin. Minua jäi myös askarruttamaan, miksi hankkeen tilaajat pitivät ensisijaisesti yhteyttä mentorin työtoveriin.

Seuraavat laskutettavat työt ovat tällaisen uudenlaisen osaamisen sovellutuksia:

  • Uuden maankäyttö- ja rakennuslain vaikutukset Tiehallinnon toimintaan
  • LVM:n Jaloin –hanke. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Suomessa

Varsinainen muu mentoritoiminta oli Tieliikelaitoksessa aika suunnittelematonta ja vähäistä. Tavoitteena olleita yleisiä esittely- ja kehittämistilaisuuksia ei juuri syntynyt. Toiminnan painopiste oli LVM:n projektissa. Konsultoinnin ohjausryhmä  oli kiitettävästi mukana hankkeessa ja vaikutti sen sisältöön.

Arvovaltaisten yhteistyötahojen sektorirajoilla ja kiireisten virkamiesten keskellä toimittaessa tarvitaan myös ihmistuntemusta ja luottamusta. Tässä saattaa hallinnon vastuista vapautetulla kokemuksella olla käyttöä enemmänkin. Työpaikkojen ilmapiirissä kaivataan ihmisiä, joilla on aikaa ja halua kuunnella yksittäisen työntekijän henkilökohtaisia huolia. Kaivataan sellaisia henkilöitä, joille voi ääneen sanoa jotain omasta työstään tai joilla on valmius kommentoida tekstiä ja piirustusta. Esimiehillä on omat huolensa ja työtekijöillä omansa. Kaikki tarvitsisivat kuuntelijaa ja keskustelijaa.

Tarvitaanko mentoreita?

Mentori -toiminnalle oli tarvetta tiensuunnitteluun keskittyneessä mutta uudistuvassa ja tehtäväaluettaan laajentavassa Tieliikelaitoksessa. Toiminta oli ajankohtaista, koska myös kuntien toimintatavat ja etenkin kaavoitus olivat muutosvaiheessa vuoden 2000 alusta voimaan tulleen MRL:n vuoksi. Kokonaisvaltaista osaamista tarvitaan, vaikka sen merkitystä ei yleisesti tiedosteta ja sen kehittämiselle jää liian vähän aikaa tulosvastuullisuuden paineissa. Yhdyskuntasuunnittelun työkenttä on laaja ja tuloksia saadaan hitaasti. Ympäristöasioilla ja esteettisillä seikoilla on kysyntää insinöörivaltaisella toimialallakin. Organisatooriselta asemaltaan määrittelemättömän mentorin on  vaikea oma-aloitteisesti tunkeutua hankkeisiin, mutta toiminnan hyväksi käytölle on mahdollisuuksia. Mentori -toiminnan menetelmät vaativat kehittämistä, johon työhön tultaneen lähivuosina panostamaan kaikissa organisaatioissa.

Mentori voi olla kaikenikäinen. Kuva Mauri Myllylä

Sanakirjan mukaan mentori on neuvonantaja. Vanha sanonta, työ tekijäänsä neuvoo, pätee mentorointiinkin.

Oulussa 16.6.2012

Mauri Myllylä

Kategoria(t): Jalankulku- ja pyöräliikenne, Kevyt liikenne, Liikennejärjetelmä, Liikennepolitiikka, Mentorointi, Pysäköinti Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.