Uusi tieliikennelaki antaa ja vaatii


Otteita ja mietteitä eduskunnan 26.6.2018 hyväksymästä tieliikennelaista ja sen perusteluista liikennesuunnittelun näkökulmasta

Tieliikennelain uudistuksen tärkeä perustavoite on parantaa jalankulun ja pyöräilyn turvallisuutta ja luoda edellytyksiä ympäristöystävällisten ja terveellisten  liikennemuotojen kulkumuoto-osuuden kasvattamiselle ja henkilöautoilun vähentämiselle. Vuosien 2010–2011 henkilöliikennetutkimuksen mukaan noin 8 prosenttia matkoista tehtiin polkupyörällä. Pyöräilyn kulkutapaosuus on vähentynyt. Suomessa. Alle viiden kilometrin pituisilla matkoilla vain 12 prosenttia pyöräillään. Moottoroituja liikennemuotoja edistetään ja käytetään lapsesta lähtien. Sähköavusteinen pyörä on viimeisin tarjous vanhemmalle väelle. Suomessa odotellaan sähköpyörän  läpimurtoa.

Uudistuksen tavoitteita ja periaatteita

IMG_20181014_114845 2

Yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie Hartaanselän sillalla Oulussa 2018. Pyöräliikenne yhdistetyllä väylällä on oikeanpuoleista ja kaksisuuntaista. Jalankulkijan on kuljettava väylän reunassa niin, että pyöräilijät voivat ohittaa hänet vaaratta ja haitatta. Tilaa ja maisemaa olisi useammalle liikkujalle.

Voimassa olevia polkupyöräilyn liikennesääntöjä on kritisoitu julkisessa keskustelussa. On sanottu, että säännöt ovat vaikeaselkoiset ja hankalat. Samalla on huomautettu, että pyöräilyn liikennejärjestelyt eivät ole kaikilta osin onnistuneet.

Merkittävimmät pyöräilyn suosioon vaikuttavat tekijät ovat liikkumisolosuhteet ja yhdyskuntarakenne. Monet meistä valitsevat pyöräilyn silloin, kun se on nopeaa, miellyttävää ja sujuvaa suhteessa henkilöautoiluun. Viimeisimmän valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen jälkeen suurissa kaupungeissa on koettu pyöräilymäärien kasvua. Trendi on yleiseurooppalainen.

Tieliikennelaki ohjaa kaikkien suomalaisten ja Suomen teillä liikkuvien askeleita ja jalan poljentoja. Tieliikennelaki uudistuu kokonaisuudessaan. Tämä on kolmas kerta, kun tieliikennelakia arvioidaan Suomessa kokonaisuutena. Aiemmat säädökset olivat 1980-luvun alusta ja niihin oli vuosien varrella tehty runsaasti muutoksia tai niitä oli kumottu. Perustelujen mukaan uusi laki vastaa paremmin Suomen nykyistä liikennejärjestelmää. Se huomioi liikenneturvallisuuden ja kansalaisten oikeusturvan sekä uudistaa liikennerikkomuksia ja -rikoksia koskevan rangaistusjärjestelmän. Uudistuksen tarkoituksena on saada tienkäyttäjät toimimaan mahdollisimman yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti. Eduskunta hyväksyi 26.6.2018 tieliikennelain ja siihen liittyvät muutoslait.  Lait tulevat voimaan 1.6.2020 ja samalla kumotaan aikaisempi tieliikennelaki.

Tieliikennelain hallinta on vaativa tehtävä tienkäyttäjälle ja tienkäyttöä ohjaavalle viranomaiselle. Uusi tieliikennelaki selkiintyy vaikka ei sisällöllisesti vähennä lain vaativuutta. Aivan aluksi 4 §:ssä on uusi säädös tienkäyttäjän ennakointivelvollisuudesta. ”Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.”

Tienkäyttäjän tulee voida luottaa siihen, että muut tienkäyttäjät käyttäytyvät tieliikennesääntöjä noudattaen, ja että tienkäyttäjä saisi perustaa oman toimintansa tälle luottamukselle. Luottamusperiaatteen taustalla vaikuttavat tienkäyttäjien vastavuoroiset odotukset toisiinsa nähden. Luottamusperiaate sisältää ennakointivelvollisuuden, jonka mukaan tienkäyttäjän tulee havainnoida liikenneympäristöään ja toisten tienkäyttäjien toimintaa sekä pyrkiä varautumaan omin toimenpitein myös toisen tienkäyttäjän virheisiin.

Tässä tulee mieleen monissa uskonnoissa kirjoitettu Kultainen sääntö. Se on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän tai olemaan tekemättä sellaista, mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Raamatussa Jeesus kiteytti vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Tienkäyttäjäryhmät ja niiden moninaisuus

Mitä lakiuudistus merkitsee tai mitä lainsäätäjä tarjoaa kevyelle liikenteelle eli pyöräilijöille ja jalankulkijoille? Tässä artikkelissa tuon esille esimerkkejä liikennesuunnittelun  näkökulmasta. Liikenneympäristön suunnittelussa tieliikennelaki oli ohjenuorana työpöydälläni. Käytin puheessa ja kirjoituksessa termiä kevyt liikenne suojattoman liikkumisen edunvalvonnassa   samassa ympäristössä peltikuoren suojassa tapahtuvan liikkumisen kanssa. Sana aiheutti keskustelua ja torjuntaa.

Tieliikennelain uudistuksen perusteluissa lähdetään siitä, että tienkäyttäjän liikenteessä tarvitseman suojan tarve voi vaihdella myös samaan tienkäyttäjäryhmään kuuluvien erilaisten tienkäyttäjien kesken. Kevyen liikenteen tienkäyttäjäryhmät ovat moninaisia, minkä vuoksi käsitettä kevyt liikenne  voidaan pitää vanhentuneena. Perusteluissa nähdään, että yleinen jalkakäytävillä pyöräily on seurausta pyöräilyn ja jalankulun mieltämisestä samaksi liikennemuodoksi. Pitää ajatella, että pyöräilijä on vastuullinen ajoneuvon kuljettaja kuten autolla ajava.

Jalankulkijoita, polkupyöräilijöitä, sähköavusteisia laitteita käyttäviä ja mopoilijoita tulisi tarkastella omina ryhminään sen vuoksi, että kaikki ryhmät eroavat liikkumistavoiltaan ja suojelutarpeiltaan toisistaan. Esimerkiksi jalankulkijoiden tienkäyttäjäryhmä sisältää hyvin erilaisia ja eri nopeuksilla liikkuvia tienkäyttäjiä. Kevyen liikenteen tienkäyttäjäryhmän moninaisuus ja liikkumistapojen erilaisuus vaikuttavat siihen, miten muut tienkäyttäjät suhtautuvat kevyen liikenteen tienkäyttäjään. Jalankulkijoiden tienkäyttäjäryhmää ei siten tulisi ajatella yhtenä ryhmänä, jonka kohdalla sovellettaisiin yhtenäistä huolellisuuden mittapuuta.

IMG_0004

Toukokuussa 2018 julkaistun Mauri Myllylän sukuhistoriallisen kirjan Isänmaan tiellä kansi kuvaa puolustusvoimien lippujuhlaparaatia 2006 Oulussa. Kuva on samalla vertauskuva koko Suomen tiestä sen 100 vuoden historiassa, jota on ohjannut laajempi lainsäädäntö.

Uuden tieliikennelain 15 §.n mukaan valvottu jalankulkijaryhmä ja järjestäytynyt kulkue saa käyttää ajoradan oikeaa puolta. Tässä kulkue menee nelikaistaisen kadun ajoradalla kultaista keskitietä pitkin. Tienkäyttäjän on kuitenkin ensisijaisesti noudatettava poliisimiehen antamaa merkkiä, käskyä tai kieltoa ja muun liikenteenohjaajan antamaa merkkiä.

app

Maantie Suomessa. Hjalmar Munsterhjelm 1886. Kansallisgalleria

Kun käyttäjäryhmiä oli vähän ja tiet vielä alkutekijöissään, tienkäyttö oli helpompaa. Hämeen mutkaiset tiet sanottiin olevan lehmien suunnittelemia. Käyttäjäryhmien ottaminen erityiseksi lähtökohdaksi näkyy myös niiden tarpeiden mukaisena liikkumisympäristönä.

Jalankulkuteiden ja pyöräteiden nimittely oli työssäni liikennepalaverien keskeinen ja aikaa vievin asia. Kevyen liikenteen väylä sai tuomionsa silloin ja nyt uuden tieliikennelain perusteluissa. Liikennejärjestelmän suunnittelu siirtyi seuraavaan kokoukseen ja jatkuu edelleen. Tehtävä vaikeutuu entisestään, kun saman tilan käyttäjäryhmiä on enemmän.

Hämeen härkätie on historiallinen maantie ja matkailutie Turusta Hämeenlinnaan. Historiantutkija Jaakko Masosen esittämän teorian mukaan Härkätie oli kauppatie, joka syntyi jo  800-luvulla. Härkätien nimen alkuperää ei vielä tunneta. Yleinen. myytti tai perimätieto on, että jokin tietty kulku-ura on syntynyt härän tai muun ison eläimen jälkenä. Toisen tutkimuksen mukaan tie on saattanut olla armeijan marssitie härväg, josta nimi on vääntynyt suomeksi härkätieksi. Tutkimukset asiassa jatkuvat.

IMG_0020 3

Paukkosen raitti on yleiseen liikenteeseen käytetty yksityistie Luopioisissa. Se on syrjään jäänyt seututien osa. Tieliikennelain jalankulkua koskevat säännökset ovat sillä voimassa.

”Pälkäneen Rautajärvelle johtava tie, seututie 322 on alueen vanhimpia reittejä. Se on osa myöhäiskeskiajalle ajoitettua Hämeenlinna – Luopioinen – Jämsä kulkuyhteyttä. Historian mukaan se on ollut osa vanhan Laukaantien reittikokonaisuutta, jolle rakennettiin 1770-luvulla Luopioisten ja Kuhmalahden kautta kulkeva haara. Polkureiteistä kehittyi asteittain samat mutkat sisältävä mutta tien tunnusmerkit täyttävä yhteys.” Mauri Myllylä Isänmaan tiellä

Vastaavanlainen paikallisempi polkureitti oli vielä lapsuudessani käytössä ollut Kiviniemeläisten kirkkotie. Oulujoen molemmin puolin sijainnut Oulujoen seurakunta tarvitsi pitkähkön maastoyhteyden, joka johti kirkon kupeessa olleelle lossille. Yhteyden nimi on nyt vuonna 2018 Poikkimaantie.

Liikennesuunnittelun tehtäviä

”Yksi kaupunkiliikenteen vaikeimpia kysymyksiä on moottoriajoneuvoliikenteen sekä jalankulku- ja  pyöräliikenteen välisen ristiriidan sovittaminen. Kysymys koskee liikenneturvallisuutta ja yleistä viihtyisyyttä.” Näillä sanoilla alkaa Oulun jalka- ja pyöräliikenteen kehittämissuunnitelman 1972 kuvailu. Tieliikennelaki ei estänyt jos ei  kannustanutkaan jalankulun ja pyöräilyn hyväksi tehtävää työtä.

Laaditun suunnitelman toimenpiteet lähtivät edellä esitetystä ongelman määrittelystä. Tärkein tehtävä oli muodostaa koko alueen kattava jalka- ja pyörätieverkko. Verkon tuli olla jatkuva, väylät suoraviivaisesti eteneviä, erillään pääliikenneväylistä niiden suunnassa ja poikki kuitenkin vähäliikenteisiä asuntokatuja hyväksikäyttäen taloudellisista syistä. Toimenpideohjelman mukaan rahoituksen saamiseksi kevyt liikenne tuli tunnustaa tasavertaiseksi muun liikenteen kanssa eikä pitää sen tarpeita säästökohteina rakentamisessa. Yhteyden laatuvaatimus oli vaatimattomasti kestopäällyste, auraus ja valaistus.

Puitteissa ei ollut aluksi valmiutta eikä varaa suojattoman liikenteen erilaisten käyttäjäryhmien tarpeiden huomioon ottamiseen uuden tieliikennelain tavoitteiden mukaisesti. Oulun jalankulku- ja pyörätieverkko on syntynyt pätkistä ja pätkätyönä ja on nyt 600 kilometrin mittainen kooste niistä.  Liikennemäärien vähäisyyden vuoksi pyöräilijät ja jalankulkijat ovat laajalla alueella mahtuneet 3 metrin levyiselle  yhdistetylle jalkakäytävä-pyörätielle. Väylien kunnossapito on varteenotettavin tehtävä joka paikassa ajan hampaan ja rakennusteknillisten puutteiden vuoksi. Ilmastonmuutos tuo lisävaatimuksia väylien hoidolle. Jos yhdistetyn väylän liikenne on vähäistä, uusi  tieliikennelaki ei edellytä jalankulun ja pyöräilyn erottamista omille väylilleen. Liikennejärjestelmän perustyö antaa mahdollisuuden viedä kehitystä eteenpäin.

IMG 2

Autoliikenteen suunnittelu on yleisesti perustunut tie- ja katuverkon hierarkkiseen ajatteluun. Jalka-ja pyörätieverkon muotoa suunniteltaessa tuli väylien erilainen merkitys esille. Suunnitelmakarttaan 1972 piirrettiin viisi keskustasta lähtevää yhteyttä paksummalla oranssilla viivalla pääkulkureiteiksi ja ensisijaisesti toteutettaviksi. Ensimmäiset pääkulkureitit ovat vuonna 2018  ja 20 vuotta eläkkeelle siirtymiseni jälkeen saanet  suuremman merkityksen näkösälle myös maastossa ei oranssilla vaan puhtaalla punaisella värillä.

Jalankulun ja pyöräilyn merkityksen ja hyödyn ymmärtäminen on vaikuttanut myös houkutuksen  näitä liikennemuotoja käyttämään. Liikenne- ja viestintäministeriön Jaloin -hankkeessa 2001 – 2004 otettiin käyttöön laatukäytävä –termi nostamaan kävelyn ja pyöräilyn statusta yhdessä  liikkumisolosuhteiden  kohentumisen kanssa. Projektin  mallikaupungissa Jyväskylässä toteutettiin esimerkkinä yhteys keskustasta yliopistoalueelle laatukäytävän kriteerein.

Helsinki toimii päämallikaupunkina monessa asiassa ja on sitä nyt myös pyöräliikenteen kehittelyssä. Helsinki toteutti vuonna  2012  jalankulku- ja pyörätieyhteyden keskustan ja Länsisataman väliltä poistuneen ratayhteyden leikkaukseen. Toinen vaihtoehto oli tehdä autoyhteys. Yhteyttä on markkinoitu nimellä baana, joka on monikäyttöinen sana kuten die Bähn rata, tie, polku saksan kielessä. Omassa nuoruudessani baanalla käytiin vain luistelemassa. Kadulla luistelu ei ole tavoiteltavaa. Baana –käsitettä enempää kuin muitakaan edellä käytettyjä nimittelyjä ei ole uudessa tieliikennelaissa.

dav

Laatukäytävä Linnanmaalla Oulussa 2018. Pääkulkureitillä keskusta- Linnanmaa on musta-asfalttinen jalkakäytävä erotettu pyörätiestä rakenteellisesti käyttämällä pyörätiellä punaista päällystemateriaalia.  Jalkakäytävään ja pyörätiehen on tehty liikennemuodon tunnukset tiemerkinnöin ja pyörätielle keskiviiva. Laatua ovat myös väylän maastoon istuva linjaus sekä kantavien osien vankka rakenne.

Pääkulkureittien kehittäminen laatukäytäviksi luo edellytyksiä pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvattamiseen. Yhdessä autoliikenteen hillinnän kanssa vaikutus  kulkumuodon muutokseen  voi tulla merkittäväksi.


IMG_20181014_124231 2

IMG_20181014_123423_BURST001_COVER 2
Pyöräilijän velvollisuudella käyttää pyörätien reunaa ei edelleenkään estettäisi sitä, että esimerkiksi pariskunta voi kävellä käsi kädessä pyörätiellä.  Jalankulkija ei saa kuitenkaan tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.. Tieliikennelain perustelujen mukaan jos väylällä on paljon jalankulkua, suunnittelun ja rakentamisen pääsääntö on, että jalkakäytävä ja pyörätie pitää erotella toisistaan.

Lainsäädännön ohella suojateiden suunnitteluun ja rakentamiseen on kiinnitettävä paljon huomiota. Suojatie on siihen liittyvän jalankulkuverkon  osa. Suomessa on paljon suojateitä. Suojateiden lukumäärään  ja  uusien suojateiden rakentamiseen suhtaudutaan kriittisemmin kuin aiemmin. Myös olemassa olevia suojateitä arvioidaan tienpidossa uudella tavalla. Jos suojatie arvioidaan tarpeelliseksi, se tulee merkitä, valaista ja osoittaa niin, että se on kaikille tienkäyttäjille selvästi havaittavissa. Yli 50 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella suojatietä ei pitäisi olla lainkaan, todetaan tieliikennelain perusteluissa.


bty

Linnanmaaan laatukäytävän ja pääkadun risteily 2018. Alikulkusilta on rakennettu 30 vuotta ennen laatukäytävää. Suuremmissa yhdyskunnissa päätiet jakavat alueet osiin, joiden väliset yhteydet ovat turvattavissa eritasoisin järjestelyin rakenteellisesti.

Samaan tienkäyttäjäryhmään kuuluvien erilaisten tienkäyttäjien suojan tarve on huomioitu tieliikennelaissa konkreettisimmin  kolmen katuluokan muodossa.  Pihakatu ja kävelykatu ovat jo tuttuja käsitteitä ja tulleet lainsäädännön piiriin käytännön ja kokeilujen kautta.

Pyöräkatu on uusi katutyyppi. Ajettaessa ajoneuvolla liikennemerkillä osoitetulla pyöräkadulla on polkupyöräilijälle annettava esteetön kulku. Ajonopeus on sovitettava pyöräilyn mukaiseksi.

Pyöräkatu olisi pitänyt osata innovoida aikaisemmin kaupungistumisen alkuvaiheessa.  Vanhat keskustat olisivat olleet sen ominta sovellusaluetta ja luonnollinen vaihtoehto jalkakäytävällä pyöräilyyn.

Kukin katutyyppi johtaa erilaiseen katuympäristöön. Suunnittelijan tehtävänä on katurakenteella osoittaa tienkäyttäjälle, minkälaisessa liikennetilassa hän liikkuu ja auttaa häntä noudattamaan tieliikennelain ennakointivelvollisuutta toisia tienkäyttäjiä kohtaan.

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, Jalankulku- ja pyöräliikenne, Kevyt liikenne, Lainsäädäntö, Muut, Polkupyöräliikenne, Kestävä kehitys, Terveys Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.