Kohti hiiletöntä liikennettä?


Lokakuun  8.  päivänä  2018 julkistettiin maailman hallitusten välisen ilmastopaneelin IPPC:n ilmastonmuutoksen ja maapallon lämpenemisen etenemistä ennakoiva raportti. Sitä osattiin jo odottaa. Siinä näytetään tieteellisesti laadittu kompromissi  päästövähennyksille,  jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen.  Uhkana on tilanne, joka tuo ”kapitalistisen talousjärjestyksen ja liberaalin demokratian järjestelmän päätepisteeseen”. Sivilisaatiot ovat aikaisemminkin onnistuneet tuhoamaan itse omat elinolosuhteensa paikallisesti. Nyt vaarassa ovat koko maapallon elinolosuhteet. Uhkaan vastaamista mietitään joulukuussa 2018 pidettävässä ilmastokonferenssissa Puolan Katowicessa sekä kaikissa maissa, eri yhteisöissä ja kansalaisten keskuudessa.

Ilmastonmuutos -ilmiö ei ole uusi eikä tuulesta temmattu asia maailmassa. Energian säästäminen ja ilmastonmuutokseen vaikuttaminen oli oman esitelmäni aiheena Oulun yleiskaavaseminaarissa 11.10.2007: Ilmasto muuttuu, voiko maankäytön ja liikenteen suunnittelu muuttua? Palautan mieleen siinä käsiteltyjä asioita.

Kaikilla toimialoilla niin myös maankäytön ja liikenteen suunnittelulla on vastassaan tänä päivänä (2007) ”haasteita”. Näistä haasteista ilmastonmuutosta pidetään vakavimpana ihmiskuntaa koskaan kohdanneena ympäristöuhkana. Siihen uhkaan voidaan vastata joko jatkamalla ilmastonmuutoksen seuraamista ja siihen alistumalla tai yrittämällä sopeutua. Ilmaston muutoksen hillitseminen on jo vaativa tavoite ja esillä tässä esityksessä (2007).

Suomen liikennepolitiikka voi muuttua

Liikenne- ja viestintäministeriön strategia 1/2007 Liikenne 2030 on teemanimeltään Suuret haasteet, uudet linjat. Kansalainen ohjataan aiheeseen seuraavalla johdannolla: ”Liikennepolitiikka on suurten haasteiden edessä. Ilmastonmuutoksen hillintä on haasteista merkittävin. Liikenteen aiheuttamat kasvihuonepäästöt lisääntyvät vuosi vuodelta, ja niiden osuus koko Suomen kasvihuonepäästöistä on jo nyt viidennes. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä nopeasti ja määrätietoisesti.”

Ministeriön strategian mukaan liikenteen kasvihuonekaasuja vähennetään seuraavin keinoin:
–  kasvuseutujen yhdyskuntarakenne tehdään tiiviimmäksi
–  henkilöautomatkoille luodaan houkuttelevia vaihtoehtoja
– autoliikenteen kysyntää ohjataan hinnoittelun keinoin
– matkat ja kuljetukset tehdään energiatehokkaammiksi.

Strategian pohjalta hallitus antoi liikennepoliittisen selonteon eduskunnalle helmikuussa 2008. Tämä oli ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko tuomaan pitkäjänteisyyttä liikennesektorille. Ilmastonmuutos koetaan siinäkin haasteena, ei vielä uhkana. Liikenneministeri oli antanut liikennepoliittisen selonteon tehtäväksi laajemmalta pohjalta kuin pelkän ilmastonmuutoksen kannalta. Liikenneministeri esitteli selonteon valmistelua Oulussa pohjoisen vaikuttajille 15.8.2007. Esittelyä seurannut Oulu-lehti kirjoitti 18.8.2007:

”Liikennepoliittinen kuulemistilaisuus meni pieleen. Ministeriöllä ei ollut mitään konkreettisia  esityksiä niihin haasteisiin, joihin uuden liikennepolitiikan pitäisi tarttua. Liikennepolitiikka on ollut tähän asti erilaisten hankkeiden listaamista. Läänit, maakunnat ja pienemmät alueet ovat kilpalaulannalla yrittäneet saada omia toiveitaan läpi, suuria investointeja etunenässä. Satakunta kuukausipalkkaista tuli kuuntelemaan, miten ministeriö aikoo haasteisiin tarttua. Kun ministeri kertoi, että yhdyskuntarakenne tulisi saada tiiviimmäksi, jäi kertomatta, miten tavoitteeseen aiotaan päästä. Kaupunginjohtaja Matti Pennasen huomio väljän asumisen ja toimivan liikenteen yhteensovittamisen vaikeudesta osui oikeaan. Oulun seudulla lienee kiinnostusta siihen kuinka kansallinen liikennepolitiikka ohjaa alueen asumista jatkossa. Niin ikään jäi kertomatta, miten henkilöautomatkoille tarjotaan houkuttelevia vaihtoehtoja. Tai mitä konkreettisesti tarkoittaa, kun kysyntää ohjataan hinnoittelun keinoin. Tilaisuus kääntyi päälaelleen. Kilpalaulanta eri toimijoiden toiveista jatkui entiseen malliin, vaikka ministeriö on nämä asiat kuullut moneen kertaan jo aiemmin.”

Lehtiartikkelin laatija ei olisi ehkä kuitenkaan tykännyt uusista lääkkeistä, joista hän oli tullut kuulemaan. Jos joku olisi tilaisuudessa puhunut kasvihuonekaasupäästöistä, muut seminaarilaiset olisivat leimanneet hänet typerykseksi. Järjestäjätahon edustaja piti tilaisuutta onnistuneena. ”Kerroimme Pohjoiskarjalan ministerille yksimielisen kannan, mitä me täällä pidämme tärkeänä.”  Seuraava liikennepoliittinen selonteko annetaan neljän vuoden päästä. Silloin läsnä ehkä on jo muitakin kuin yksi toimittaja, joka pitää ilmastonmuutoksen hillinnän keinoja tärkeänä ja tivaa niitä ministeriltä.

Kalevan pääkirjoitus syyskuussa 2007. ”Porvarihallituksen ensimmäisen budjetin veroratkaisut syntyivät nopeasti. Liikenneväylien pitkäjänteinen kehittäminen sen sijaan on umpikujassa. Porvarihallitus tähtää bensiinin ja dieselin veronkorotuksilla liikennettä hillitseviin ympäristövaikutuksiin. Niin ainakin korotuksia perustellaan, eikä sitä ole syytä epäillä ainakaan painokkaasti. Tosiasiassa tällä tempulla saadaan kerätyksi muhkea summa  uusia tuloja valtion kukkaroon. Mutta jos autoilun maksujen nostosta oli helppo päättää, samaa ei voi sanoa budjettiriihen muista liikenneratkaisuista. Liikenneväylien kehittäminen ei ole ristiriidassa hallituksen korostamien ympäristönäkökohtien kanssa. Liikenteen sujuvuus ja turvallisuus hyödyttävät kaikkia, mutta urakoiden kustannukset ovat nousseet holtittomasti.”

 Tie ja Liikenne 9/2007 totesi Tieyhdistyksen liikennepoliittisesta selonteosta antamasta lausunnosta lauseen: ”Päästöjen vähentämisessä on paljon jäänyt tekemättä liikenteen sujuvuuden parantamisessa.”

Epämiellyttävä totuus on se, mikä esitetyissä kannanotoissa yritetään tietoisesti tai tietämättömänä kiistää. Uusien pääväylien rakentaminen lisää liikennettä ja kuormittaa ympäristöä. Ja tieurakoiden kustannukset nousevat ylikuumenneen maarakentamisen seurauksena.

Esitelmäni  2007 käsitteli  seuraavia  aiheita tarkemmin:

-kaatuuko vastuu ilmastonmuutoksesta kunnille?
-kaupunkien tuntomerkkejä kasvihuonekaasupäästöjen kannalta
-liikennejärjestelmän kehittäminen tarkoittaa suunnan muutosta
-yhdyskuntarakenteen muuttaminen on mahdollista
-tienkäyttömaksut myös kuntien hyödyksi
-työpaikan liikkumisen suunnitelma kertoo työyhteisön panoksen

Yhteenveto 11.10.2007 esitetyistä vaikuttamisen keinoista

Suomessa ja kaikkialla on tultu tilanteeseen, jossa tähän asti (2007) harjoitettua yhdyskunnan kehittämistä on arvioitava uudelleen.  Ilmaston muutokseen vastaaminen on niin suuri asia, etteivät entiset toimintamallit päde. Ilmaston muutoksen hillintä on kohde, jota ei voi käsitellä yhtä aikaa muun yhdyskuntasuunnittelun osana eikä edes osana kestävän kehityksen strategiaa ja sen indikaattorein. Suunnittelua on johdettava ylhäältä käsin, muutoin valtuutetut organisaatiot toimivat kuten ennenkin. On asioita, joissa on tehtävä täyskäännös. Tällainen muutosvaihe ei suju itsestään. Se vaatii leveitä hartioita, johtajuutta, uusia toimintatapoja, vaihtoehtoja ja keskustelua. Kansalaiskeskustelua on viritettävä, koska ilmaston muutoksen torjunta ja energian säästäminen on kaikkien asia. On muutettava käyttäytymistä eikä ilmastoa.

Yksittäinen kunta tarvitsee ”kärkihankkeena” omat ilmastonmuutokseen vaikuttamisen toimintalinjat ja laskelmat, miten sen päästötavoitteet saavutetaan sekä siitä ”aiesopimuksen” ja vastuutahojen sitoutumisen. Esimerkkinä 2007 esitettyjä keinoja:

On luovuttava autoliikenteen lisääntymiseen vaikuttavista investoinneista ja uusien pääväylien rakentamisesta ja leventämisestä. Valtion tiepolitiikan tuki tarvitaan liikenteen kasvun hillinnässä ja suunnan kääntämisessä. On tunnustettava, että yksityisten varojen investoiminen autoliikenteeseen aiheuttaa päästöjä yhtä paljon, jos se tehdään julkisilla verorahoilla. Edistetään tienkäyttömaksujen ja ruuhkamaksujen suunnittelua ja käyttöönottoa liikenne- ja ympäristöpoliittisena toimenpiteenä

Suunnataan varoja joukkoliikenteen nopeuttamiseen ja palvelun parantamiseen sekä kevyen liikenteen järjestelmän kunnossapitoon ja laadulliseen kehittämiseen ympäristöystävällisimpänä liikennemuotona. Kehitetään joukkoliikenteen seudullista hallintoa tilaajaorganisaationa tukemaan autoliikenteen vähentämistavoitetta.

Pysäytetään yhdyskuntarakenteen hajautuminen koko työssäkäyntialueella ja jatketaan tiivistämistä ydinalueilla niin, että jokainen rakennettava alue on joukkoliikenteen varressa ja lähipalvelut saavutettavissa turvallisesti jalan tai polkupyörällä.

Kehitetään hyvää ympäristöä puhumaan sen omalla äidinkielellä ympäristöystävällisten liikkumistapojen puolesta. Vaikutetaan oikeisiin ajattelu- ja liikkumistapoihin ja luodaan niihin kannusteita. Laaditaan työpaikka- ja kotikohtaisia suunnitelmia ympäristöystävällisempään ja taloudellisempaan liikkumiseen.

Vähennetään öljyriippuvuutta ja kehitetään moottori- ja polttoainetekniikkaa päästöjen, melun ja polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi. Suositaan vähäpäästöisiä autoja.

Älykkäänä markkinoitu yhdyskunta tai sen liikennejärjestelmä ei ole välttämättä viisas. Toimenpiteitä Ilmaston muutoksen hillitsemiseksi ja energian säästämiseksi ovat hidastamassa älylliset vaikeudet tunnustaa tosiasiat ja epämiellyttävät totuudet talouskasvun, oman piirin taloudellisen intressin ja oman edun edelle. Tarvitaan älyllistä rehellisyyttä ja siltä pohjalta tehtyjä päätöksiä niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kuin siitä perustellusti pidättymiseksi.

Miten liikenteestä tehdään hiiletöntä vuodesta 2018 eteenpäin?

Liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopolitiikan työryhmän väliraportti julkaistiin 14.9.2018. Suomessa liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen  poistettavista kasvihuonepäästöistä. Työryhmä on koonnut kolme vaihtoehtoista skenaariota liikenteen päästöjen poistamiseksi. Kolmannessa skenaariossa päästöjä vähennetään  vähentämällä myös päästöjä tuottavaa autoliikennettä. Toisissa vaihtoehdoissa turvaudutaan puhtaampiin polttoaineisiin tai kehittyneeseen ajoneuvoteknologiaan. Toimenpide-ehdotukset ja niiden vaikutukset kerrotaan työryhmän loppuraportissa joulukuussa 2018.

Sanomalehti Kaleva otsikoi pääkirjoituksensa 17.10.2018 Ekoteot kaikkien kädessä. Kunnat ovat olleet toimissaan ympäristötietoisia, sillä ne ovat ottaneet ilmastohaasteen vastaan kunnianhimoisemmin kuin valtio.  Kaavoitus ja maapolitiikka sekä rakenteilla oleva biovoimala lämmityslähteenä tuodaan esille kuntien ilmastopoliittisena tekona. Liikenne on esillä osuudeltaan merkittävänä päästölähteenä. Pääkirjoituksessa osoitetaan ymmärrystä  lämmityksen ja liikenteen osuudelle pohjoisten olojen seurauksena.. Todetaan, että vauraimman kansanosan ökyelämä  kuten luksusautot kuormittavat ympäristöä enemmän kuin köyhien elintavat. Köyhien kulkuvälinettä polkupyörää ei tuoda ekotekona eikä muutenkaan esille. Kalevan mukaan verotuksella ja normeilla kehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Tärkeä tavoite pitäisi olla, että ympäristöä säästävät teknologiset ratkaisut olisivat kaikkien ulottuvilla.

Mediassa on vasta ihmetelty oululaista liikennettä. Täällä rosvotkin pakenevat rikospaikalta polkupyörällä. Oulun liikennehistorian suurimpiin kuuluva  hanke, moottoritien parantaminen  on tänään ilon aihe medialle, asukkaille ja kaikille. Meille sen melualueella asuville se antaa muutakin kuin iloa ja lohtua. Yleisessä kielenkäytössä Ilmastonmuutoksen haaste ei ole vielä muuttunut uhkaksi. Uhkana pidetään, että moottoritien leventäminen Oulujoen ylityksen kohdalle kuusikaistaiseksi viipyy pari vuotta jokisillan uusimisen vuoksi

Tienkäyttäjien edunvalvoja Tie ja liikenne -lehti 5/2018  kiteyttää pääkirjoituksessaan, että tieyhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat lisää rahaa tiestöön. Tiestöön on lupa satsata. Hallituskauden aikana on saatu paljon hyvää aikaan ja tiestön korjausvelka on saatu taittumaan. On hulluutta heittää tässä vaiheessa hanskat tiskiin ja olla viemättä aloitettua työtä maaliin.

(Tutkijat osaavat myös laskea, paljonko kasvihuonepäästöissä, energia- ja rakennuskustannuksissa sekä terveyden hoidossa säästetään, jos jokainen valmiin pyörätien tai ”baanan”  vierellä asuva tekee   kilometrin mittaisen työ- tai ostosmatkan auton sijasta omistamallaan polkupyörällä.)

Kuvat Oulu 2018 Mauri Myllylä

Mauri Myllylä
18.10.2018

Kategoria(t): Jalankulku- ja pyöräliikenne, Kevyt liikenne, Liikennepolitiikka, Polkupyöräliikenne, Kestävä kehitys, Yhdyskuntasuunnittelu, Yhteiskunta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.