Vastamäki ja Suomi 100


 

 

Suomen lippu nousi salkoihin juhannuksena 2017 kylmässä ja epävakaisessa ilmassa. Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, joka nosti esiin kiitollisuuden ja teki lipun nostosta tavallista juhlavamman. Eino Leinon runokokoelmassa Sata ja yksi laulua on hänen tunnetuin runonsa Hymyilevä Apollo ja sen loppuosassa hänen kiitollisuuden ilmauksensa:

Sua kiitän mä Luojani armollinen, kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan, jota kyntää ja rakastaa.

Olin yhdessä satapäisen sukulaisjoukon kanssa lipun nostossa juhannuksena äitini syntymäkodin pihalla Pälkäneen Luopioisissa, jonka kauniin Kukkian järven saaressa Eino Leino kirjoitti runojaan ollessaan Hella Vuolijoen huvilassa vieroitushoidossa vuonna 1914.

Liikennementorille  tutuimmat Hymyilevän Apollon säkeet liittyvät arkiseen elämäntyöhön ja sen alkuvuoteen.

Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen, miten taidamme parhaiten.

Kielellisestä ilmauksesta voisi päätellä, että runoilija viittaa Suomessa silloin vielä tuntemattomaan liikennetutkimusmetodiin eli matkojen origin-destination -tutkimukseen, jota käytettiin vuonna 1960 -luvun alussa  amerikkalaisen insinööritoimiston asiantuntemuksella Oulun ensimmäisessä koko kaupungin kattavassa liikennetutkimuksessa. Äitini ja hänen Rauno poikansa olivat koodaamassa tutkimuslomakkeita. Säkeistö ei liene näin proosallinen vaan matka voi olla myös  kuvakieltä.

Juhannusaaton lipunnostopaikka äidin syntymäkodin pihalla kertoo Suomen historiaa ja herättää muistoja sen ihmisistä ja tapahtumista. Vanha säilytetty mökki on itsenäistä Suomea vanhempi. Sen alkuasukkaat ovat olleet Rautajärven ja Kantolan kartanon torppareina tai tämän paikan mäkitupalaisena ennen sen omistamista torpparivapauslain myötävaikutuksesta. Äidin perikunta on mökin nykyinen omistaja ja hoitaa ja käyttää tilaa kesäisin.

Mökki sijaitsee Luopioisten kirkolta Rautajärven kautta Kuhmalahdelle ja Kuhmoisiin  johtavan tieyhteyden poskessa. Tie sai uuden linjauksen mökistä hieman loitommaksi 1970-luvulla Hämeen tiepiirin toimesta. Liikennetekniikka Oy laati tiesuunnitelman. Vanha maantie jäi yksityistieksi mökkiläisten käyttöön. Kunta antoi sille nimeksi Paukkosenraitti sen varressa asuneen seppälegenda Toivo Paukkosen mukaan.  Mökki sijaitsi maantien ensimmäisen pitkähkön mäen päällä ja kyläläiset kutsuivat alueen Vastamäeksi. Liekö sanonnalla ollut myös kuvannollinen merkitys paikalle, jossa oli koettu paljon myös vastoinkäymisiä.

Maantien merkitys oli ennen vanhaankin suuri. Sillä kulkivat ihmiset ja karja, tavarat rattailla sekä asiat ja jutut suusta suuhun. Tie oli ainoa yhteydenpitoverkko ja liiketoiminnan paikka ennen sähköisiä välineitä. ”Sielt` tulee ukkoja kuorminensa ja heillä kiire on matkoillensa…”  Äitini ja oman lapsuuden muistonikin mukaan romaanit ja muut ohikulkijat tankkasivat kulkupelejään hevosia mökin kaivolla ja pitivät meteliä. Koputtivat joskus oveenkin. Mökin entisen asukkaan hurskauteen ja avuliaisuuteen vedoten pyysivät kerran hänen pojaltakin lanttia ja sapuskaa.

Äitini palasi usein muistoissaan vuoteen 1917 ja kansalaissodan aikaan. Hän toisti mieleen painunutta tienäkymää, kun punaiset marssivat Vastamäkeä alaspäin ja pian heidän perässään valkoiset kohti Tamperetta, jossa käytiin yksi sodan merkittävistä taisteluista vuonna 1918.

WP_20170720_13_34_11_Pro 2

Mökin asukkaina on ollut kummankin kansalaisryhmän edustajia.  Kaksi mökin asukkaiden sukulaispoikaa ammuttiin seuraavassa mäessä, jota sanottiin Rankkimäeksi. Petäjiin kolotut ristit hävisivät kun puut lahosivat ja kaadettiin. Muisto jäi ja ystävät pystyttivät muutama vuosi sitten tien reunaan vankemmat teräksiset muistomerkit. Kansan kahtiajako jätti syvän jälkensä suvun sisäiseen kanssakäymiseen.

Ohi kulkeva maantie oli myös äitini koulutie Hämeenlinnaan. Isänsä teuraskuorman päällä tai perässä hän kertoi palanneensa viikonloppumatkalta koulukaupunkiin. Hänellä oli elävä muistikuva siitä kouluaamusta, kun keisari, Suomen suurruhtinas  Nikolain II:n kuvat otettiin alas koulun ja luokkahuoneiden seiniltä vuonna 1917.

Mökkinaapurilla Toivo Paukkosella oli vanha jarruton polkupyörä käytössään. Vastamäen alamäen puolivälissä vaimonsa Alina yritti pysäyttää miehensä ajon onnistumatta. Alina totesi kesken tarinoitansa kuuntelukumppanilleen: ”Siinä se meilän Toivo meni.” Toinen naapuri suutarilegenda Vilhard Lahtinen puolestaan kysyi yllättäen pyörän kanssa mökilleen ilmestyneeltä erakkonaapuriltaan: ”Mitkäs ovat motiivit naapurin neidolla, kun meille ilmestyit?” Polkupyörän särkyminen yhdisti yksinäiset naapurit. Lahtisen kysymyksessä näkyy kansanmiehen kyky käyttää motiivi -sanaa sen kahdessa merkityksessä; saada pyörä liikkumaan ja saada selville sen omistajan tarkoitusperät. ”Kauppa, liikenne ja teollisuus kukoistavat”, julisti yhteiskunnallisesti valveutunut Vilhard Tampereen kuulumisinaan.

Oma matkani ensimmäisellä omalla pyörälläni suuntautui Oulusta Hämeeseen. Punaisen polttomaalatun arvoesineen, Jaguarin käärin junamatkan ajaksi aaltopahveihin, jotka irrotin Orivedellä ajaakseni sieltä Luopioisiin edellä kuvaamani maantietä pitkin sen varressa olevalle äidin syntymäkodille. En uskaltaisi enää ajaa.

Juhannuksen 2017 lipunnostopaikan alla on kahden tien risteys. Kymmenen kilometrin pituinen Haltian paikallistie päättyy siinä maantiehen. Se on silloin tällöin ollut Jyväskylän suurajojen tai Jyväskylän rallin Haltian erikoiskoetien päätepiste. Sellaiseksi se on kelpuutettu mutkaisuutensa ja hyviksi hyppyreiksi soveltuvien mäennyppylöiden vuoksi. Tämä päätepiste on taas alkupiste huonokuntoiselle maantielle, jonka Juha Sipilän hallitus on esittänyt Suomen talouden elvytyskohteeksi 2016-2017. Kaikkia teitä on tarvittu.

Suomi 100 juhlavuodesta ja sen vuosien tapahtumista ei voi tehdä perinnettä. Juhlavuosi saattaa innostaa paneutumaan omaan historiaan ja kertomaan sen tapahtumista tarkemmin uuden sukupolven edustajille.” Tarttis tehdä jotain”, sanoi presidentti  Mauno Koivisto eläessään. ”Palataan asiaan”, sanoi Martti Myllylä lipunnoston jälkeen.

Luopioisissa 2.7.2017

Mauri Myllylä

 

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, matka ja tie, Muut, sota ja rauha, Suomi Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.