Life is like riding a bicycle


Englannin kielinen kirja Biking in Practice. Ideas and acts to promote walking and cycling julkaistaan 5. Winter Cycling Congress`issa 8.-10.2. 2017  Montrealissa. Alla on ote kirjan viimeisestä luvusta.

Kirjan nimi Biking in practice sisältää hyvin konkreettiset, käytännönläheiset sanat eikä luo mielikuvia. Kirjan tekijäkin on nähtävissä pyörän selässä tai jo kävelykeppi kädessään. Aihetta kuvailtaessa on haluttu mennä pintaa syvemmälle ja näkymättömiinkin asioihin. Esimerkkinä on Albert Einsteinin mielikuva: ”Life is like riding a bicycle, to keep your balance, you must keep moving.”  Tie, matka ja kaupunki ovat kirjallisuudessa ja puhekielessä myös kielikuvia. Olemme matkalla jonnekin, mutta emme ole niin kuin matkalla. Elämä koetaan käsitteellisesti matkana, siksi kieli tulvii sitä koskevia ilmauksia.

Elämäntyöni käsitti sitä ihmisenä olemisen aikaa ja paikkaa, kun olemme ulkona liikkeellä tiellä tai matkalla jalan, pyörällä, autossa, bussissa. Se on iso työmaa, neljäsosa oululaisten ja täällä vierailevien elämästä. Kirjassa lähestyn asioita ajallisen elämän ja oman elämäntehtäväni käsitteinä ja arjen työssä puhuttavalla tavalla. Näkymättömät piirteemme ovat samalla mukana.

Päätavoite ei ole saada ihmisiä kävelemään ja pyöräilemään, vaan saada kävelyn ja pyöräilyn merkitys ja asema eli status nostettua ihmisten mielessä sille kuuluvaan asemaan monipuolisen hyödyn antajana. Polkupyörä ja sen selässä istuva ihminen voivat kunnioittaa suurempia arvoja vaikka Kööpenhaminan merenneidon patsasta kirjan viimeisen luvun kuvan mukaisesti.

Kirjoittaessani näistä asioista olen itsekkäästi ajatellen kokenut olevani pöydän vieressä väärässä paikassa. Ikkunani alta töihinsä jalkaisin, yksi nojapyörällään ja muut läskipyörillään ajavat miehet kokevat jotain positiivisempaa mielessään ja ruumiissaan. Toisaalta olen kirjoittanut, että isovanhemmat ovat kansakunnan muisti. Tämä elämänvaihe antaa mahdollisuuden paikata niitä kohtia, mitkä ovat jääneet huonolle hoidolle omien lasten elämässä tai työelämässä.

Pyörällä ajavakin kaipaa ymmärrystä. Kuulemani tosikertomuksen mukaan perheen pieni poika tervehti käden heilautuksella ohi pyöräilevää tuntematonta vanhempaa miestä. Mies pysähtyi ja jäi odottamaan  perhettä. Mies tarvitsi kuuntelijaa. Hänen vaimonsa oli vakavasti sairaana ja huolet painoivat mieltä. Pojan käden heilautus ja hänen vanhempiensa osanotto helpottivat ja auttoivat pyöräilemistä  eteenpäin.

38b-sivu-20161128_1225541-oulu-2016

Heikkokin muisti ja huonokin muisto ovat historiaa ja omaa menneisyyttä. Hiljaista tietoa kannattaa kertoa ja kirjoittaa muistiin heräävää mielenkiintoa varten.

Hyvää joulun aikaa 16.12.2016

Mauri Myllylä

Life is like riding a bicycle

The title of my book is, Biking in practice. The words are very concrete, practical and create no metaphor. The author of the book is seen on his bicycle or keeping the cane in his hand. The theme of the book might be, go deeper and also into invisible things. As an example, Albert Einstein`s brilliant and sustainable idea is mentioned: “Life is like riding a bicycle, to keep your balance, you must keep moving.” The road, journey and town can be also seen as metaphors in literature and in speech. The human life is experienced as the journey, and therefore, our talking is full of expressions concerning the road and the journey.

My professional work consisted of the living time and place, when we are moving on roads or walking, biking, sitting in the car or on the bus. It is the big work site, one quarter of the life of Oulu’s citizens and visitors. I am approaching things as concepts of daily life and my own profession and using the same language. Our invisible features can be seen in our thinking.

The main goal is not to get people to walk or cycle, but to get the importance and status of walking and cycling to be raised in their minds on the stage that it deserves to be on. The bicycle and the cyclist respect values of sustainable transport. Of course, higher values exist like the statue of Copenhagen’s Little Mermaid that is seen in the picture on the preceding pages.

When I have written at home about these new developments of cycling, I have experienced sitting in the wrong place. I personally witnessed through my home windows, people going to work by foot, some by recumbent bicycles and some even by fat bikes. It seems to me, they are experiencing something more positive in their minds and bodies, than I do. On the other hand grandparents seem to be the memories of the nation. Their recollections give the possibilities to repair broken things.

Bikers long for understanding too. I heard a true story about, a small boy and his young family. The boy greeted an older man by waving his hand to him as he rode by on his bike. The man stopped and remained waiting for the boy and his family to approach him. The old man needed a good listener because his wife had seriously taken ill and he had many troubles pressing in on his mind. He was encouraged by the boy’s friendly gesture and his parent’s empathy. This old man felt relieved by their concern, which helped him safely to continue on his bike journey.

Finally I would like to argue for writing of this book. Forgetfulness and bad memories are parts of our own history and our own past. Tacit knowledge is worth to tell and write down for the coming interest. This is really important during year 2017 when Finland celebrates the hundredth year of its independency.

 

Kategoria(t): Biking, Jalankulku- ja pyöräliikenne Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.