Kävely ajattelumenetelmänä


Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi -kirjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2015 Pyhän Luukkaan kappelissa Oulun yliopistoalueella pohdin, mitä tieteen alaa liikenneviranomaisten taholla marginaaliseksi luonnehdittu liikennemuoto ja siitä kirjoitettu mikrohistoria edustavat. Lapseni epäilivät, kuuluvatko kirjani kasvatusta sivuavat aiheet insinöörin kompetenssiin. Kirjassa esille nostettu hiljainen tieto kuulunee puolestaan elämän koulun oppiaineisiin. Kielitarkistuksessa otsikko -liikenneteologia piti vaihtaa otsikoksi -liikenne ja arvot. Epäselvyys rakennusalan merkityksestä johti opetusministerin päätökseen Oulun yliopiston rakentamistekniikan osaston lakkauttamiseen vuonna 1996.

Ajattelua ja havainnointia Aurajoen uudella kävelysillalla Turussa 2015 Kuva Mauri Myllylä

Ajattelua ja havainnointia Aurajoen uudella kävelysillalla Turussa 2015
Kuva Mauri Myllylä

Puhuimme tyttäreni Kristiina Välimäen kanssa vuonna 2015 ilmestyneestä ja lukemastani Frederic Grossin kirjasta Kävelyn filosofiaa. Kristiina aloitti opiskelunsa filosofian opinnoin Jyväskylän yliopistossa ja suorittaa nyt kasvatustieteen jatko-opintoja Oulun yliopistossa. Hän sai kimmokkeen lähettää minulle Aalto-yliopiston julkaisun 5/2012 Puheenvuoroja taiteen ja tutkimuksen suhteesta. Julkaisussa on Anne Keskitalon artikkeli Kävelymetodi kasvatustieteellisenä ajattelumenetelmänä. Julkaisu oli kuin liikennemerkki -pakollinen pysähtyminen. Seuraavassa tekemäni lyhennelmä Anne Keskitalon artikkelista:

Artikkelissa käsitellään kävelemistä kuvataiteellisena ajattelun ja havainnoin tilana. Siinä esitellään kävelyn mahdollisuuksia kuvataidekasvatuksen opetuksessa ja tutkimuksessa.Kävelemisen kauneudessa kävelijän eteen avautuu kolme maisemallista horisonttia. Ensimmäinen horisontti avautuu ulospäin maisemaan fyysisenä rakenteena. Toinen horisontti kääntyy kävelijän aistihavainnoinnissa kehon, mielen ja tunteiden sisään. Kävelijä virittyy aistihavaintojen äärellä sekä nykyhetkeen että havaintojen herättämiin muistikuvien, tuoksujen, äänien sekä maiseman tunnun kokemuksiin. Kävelijä voi kokea esteettisen elämyksen suhteessa omiin aiempiin kokemuksiinsa. Kävelijän kolmas maisemahorisontti rakentuu kaikista niistä maisemakuvastoista, joita kävelijä on elämänsä aikana kerännyt eri medioiden välityksellä osaksi omaa kulttuurista katsettaan.

Kävelyn tiedetään aktivoivan molempia aivopuoliskoja. Tämä lähtökohta takaa hyvän asetelman kävellen ajattelulle. Kävelyn avulla on moni filosofi, runoilija, kuvataiteilija ja kirjallisuudentutkija syventänyt omaa ajatteluaan suhteessa sen hetkisiin taiteellisiin, tieteellisiin tai filosofisiin tehtäviinsä ja luoviin prosesseihinsa. Runoilijan kuutamokävelyt tavoittelivat ylevää luontokokemusta, jossa luonto merkityksellistyy henkisen ja esteettisen kokemuksen yhdistävänä kokemuksena. Turistien haave yhteisesti jaettavista esteettisistä näköalapaikoista ja niiden maisemallisesta kauneudesta saa heidät uudelleen kävelemään merkittävissä paikoissa.

Kävelytaiteessa kävelijällä on kuvataiteellisen tutkimusretkeilijän rooli. Kävelemään lähtemällä taiteilija rakentaa itselleen tilan, jossa hän voi heittäytyä sattumalle ja olosuhteille alttiiksi. Kävelijä on valmis jättämään maallisen mammonan taakse ja keskittymään kävelyn mahdollistamaan henkiseen matkantekotilaan. Asettuminen tähän tilaan mahdollistaa oman kävelykertomuksen liittämisen aiempien kävelijöiden visuaaliseen ja sanalliseen kävelyretoriikkaan. Kävelyn voi tässä perinteessä nähdä ”vastarintaeleenä” välimatkojen nopealle saavuttamiselle. Kävelijä haluaa tieten tahtoen asettua hitailemaan toisenlaiseen kulkemiseen. Hän antaa ajatuksilleen ja havainnoimiselleen tilaa kohdata uusia ihmisiä ja siten mahdollisuuden ihmetellä yhdessä maailman menoa ja ympäristöä.

Tutkimusmatkailijan löydös Turussa 2015 Kuva Mauri Myllylä 2015

Tutkimusmatkailijan löydös Turussa 2015
Kuva Mauri Myllylä 2015

Anne Keskitalo teki väitöskirjan aiheesta Tien päällä ja leirissä: matkanteon kokemuksesta taideteokseksi. Sen yhteydessä tehtyjen eläytyvien retkien tavoitteena oli ymmärtää, miten matkanteon kokemuksesta rakentuu taideteos peripateettisen teorian mukaisesti. Peripateettisen teorian aksiooman mukaan mielessä ei ole mitään, mikä ei ensin ole ollut aisteissa. Teoriassa korostetaan kävelyn merkitystä kävelijän yhteytenä ympäristöön. Kävelymetodi sisältää ajatuksen teorioiden elämisestä kävellen, valokuvaten, maalaten jne. Peripateettinen on suomeksi kävelevä. Aristoteles perusti peripateettisen koulukunnan noin 335 eaa.

Kävelymetodissa on äänimaisemalla merkittävä osa. Tutkija on täydentänyt kävelymetodiaan äänimaisematutkija professori Helmi Järviluoman kehittämällä kuuntelukävelymetodilla. Kuuntelukävely tuottaa ruumiillista ja moniaistisempaa tietämistä. Näin kävelymetodin kautta tietäminen lähestyy aisteilla ajattelua eikä näköaistia hierarkisoida ykkösaistiksi. Kaikkien aistien tuottamalla tiedolla on merkitystä kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Kävelymetodi on ruumiillinen ajattelutila, jossa kävelyn mahdollistama rentoutunut liikkumisen tila ja lähimaiseman havainnointi aktivoivat intuitiivista ajattelua.

Kävely on muutakin kuin marginaalinen liikennemuoto.. Kävelyn ja pyöräilyn nimeäminen viisaan liikkumisen muodoiksi on vankasti perusteltua. Kävely voidaan nostaa korkealle jalustalle ihmisen henkisen elämän ajattelutilana. Kirjassani Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi on lause (s 81): ”Merkittävimmät uudet ajatukset ja päätökset niiden eteenpäin viemisestä ovat syntyneet ”vapaa-ajalla” asukkaan tai turistin asemaan heittäytyneenä.” Jalat ovat olleet maassa tai polkimilla.

Lauri Ahtiainen Oulu pyöräillen Oulun Polkupyöräilijät ry:n antama Vuoden 2014 pyöräilyteko -palkinto

Lauri Ahtiainen Oulu pyöräillen
Oulun Polkupyöräilijät ry:n antama Vuoden 2014 pyöräilyteko -palkinto

Taiteilija Lauri Ahtiaisen kuvaus teoksestaan: Värimallinnus yhdestä Oulun miellyttävimmästä reitistä. Sitä luetaan kuin kelloa, lähtöpaikkana kello 12 Kiikelin saari ja Torinranta, josta hitaalla liikkeellä siirrytään teatterin ja kirjaston ohitse Raatinsaaren lävitse Toivoniemeen, jonka kärkeen pysähdytään ja syödään eväät. Tärkeintä ei ole vauhti vaan liike ja kokemus.

Oulu 25.10.2015 Mauri Myllylä

Kategoria(t): Inhimillinen elämä, Kulttuuri Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.