Jalankulku ja jalankulkijoiden liikenneturvallisuuden lisääminen on nostettu YK:n tieturvallisuusviikon 6.-13.5.2013 pääaiheeksi. Siihen liittyvässä raportissa International Transport Forumin (ITF) on kirjannut hallituksille ja kunnille 12 suositusta, joilla voidaan rakentaa nykyistä turvallisempi liikkumisympäristö jalankulkijoille (Kaleva 28.12.2012). Suositukset ovat tuttuja toimenpiteitä suomalaisten liikennesuunnittelijain raporteista ja repertuaareista. Kuluneen sanonnan mukaan pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Luulisi että tämä koskee myös jalkoja ja jalankulkua. Julkaistussa raportissa ITF:n pääsihteeri kuitenkin toteaa: ”Näyttää siltä, että meidän on opeteltava kävelemään uudelleen.” Jos tilanne on näin onneton, on ilahduttavaa, että YK käyttää arvovaltaansa asiaintilan korjaamiseksi.
Kävelyn opettelua automarketin pihalla
Kuva Mauri Myllylä 2006
Nostan ITF:n suositukset omine kommentteineni esille tässä artikkelissa.
- Jalankulkijoiden tarpeet on otettava huomioon aikaisessa vaiheessa sekä taajamien että sen liikennejärjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa.
- Viranomaisille kaikilla tasoilla on luotava selkeät vastuualueet kävelyn tukemiseksi.
- Tietoa jalankulun merkityksestä ja määristä on lisättävä mittausjärjestelmiä kehittämällä.
- Uusien kaupunkialueiden joukkoliikennettä on suunniteltava niin, että se tukee jalankulun ja joukkoliikenteen yhdistelmämatkoja.
- Kaupunkien keskustoihin on luotava autoista vapaita alueita. Joukkoliikenteeseen ja sillä keskustaan pääseminen on tehtävä jalankulkijoille helpoksi.
- Hallitusten ja kuntien on kehitettävä ohjausjärjestelmiä, jotka ottavat systemaattisesti huomioon sekä kävelijät että pyöräilijät.
- Työnantajien toivotaan rohkaisevan työntekijöitään kävelemään ja pyöräilemään työmatkat.
- Turvallisuuden on oltava keskeinen osa jalankulkualueiden suunnittelua ja siten, että sillä pyritään ehkäisemään liikkujan mahdollisuutta loukkaantua vakavasti.
- Lisätään autoliikenteeltä vapaita alueita ja otetaan nopeusrajoitus -30 km/h käyttöön siellä, missä on paljon jalankulkua.
- Kouluissa annetaan korkealaatuista liikenneturvallisuusopetusta.
- Lainsäädäntöä on uudistettava niin, että se suojaa nykyistä paremmin jalankulkijaa liikenneonnettomuuden taloudellisilta seuraamuksilta.
- Liikennekäyttäytymisen tutkimusta on lisättävä.
Ohjelman suositukset painottavat jalankulkijan turvallisuutta lisääviä toimia. Jalankulun lisääntyminen kulkumuotona voi tapahtua välillisesti turvallisuuden paranemisen myötä. Liikennealan asiantuntijoiden keskuudessa on ilmennyt oppiriita, voiko jalankulkua pyrkiä lisäämäänkään ennen kuin sen turvallisuus on taattu. Suositus 1 ”kävelemään oppimisesta” mahdollisimman aikaisin on myöhäsyntyinen vanhoissa kaupungeissa. Pääpainon tulisi olla rakennetun ympäristön kehittämisessä turvallisemmaksi.
Suositukseen 2 viranomaisten selkeästä vastuualuejaosta sisältyy myös epävarmuustekijöitä. Tarkat toimenkuvat voivat olla joko byrokratian siemen tai järjestelmällisen työn tae. Päällekkäinen työ haittaa vähemmän kuin” ei kuulu minulle” ajattelu. Harvemmin kotona riidellään siitä, kuka saa opettaa lasta kävelemään. Kilpailu liikenneturvallisuuden vastuista on terveellistä. Oulun hiippakunnan piispan vuosittainen sauvakävelytapahtuma palkittiin vastikään hyvänä tekona ennen kuin mitään käskytystä oli tullut korkeammalta tasolta.
Suositus 5:n mukaan kaupunkien keskustoihin luotaville autoista vapaille alueille tulee jalankulkijoilla olla helppo yhteys joukkoliikennettä käyttäen. Suomalaisissa kaupungeissa pääsyä parannetaan lisäksi tuomalla jalankulkijoita esikaupungeista pikkuautolla tunnelissa kävelykadun alle, josta on helppo hissiyhteys kävelemään. Jonkunlaisesta etäkävelystä lienee kyse.
Keskustojen rakenteellisista autopaikoista on iso osa varattu liikeyritysten ja toimistojen oman väen käyttöön etenkin näin talvisin. Käytäntö yleistyy pysäköintipaikkojen lisääntyessä. Suositus työmatkan kävelemiseen supistuu sen loppuosalle parkkitalosta oman työpöydän äärelle. Ei liene sattuma, että suosituksessa 7 käytetään pehmennettyä ilmausta ” työnantajien toivotaan rohkaisevan työntekijöitään kävelemään ja pyöräilemään” muissa suosituksissa käytetyn vaativan sävyn asemasta.
Toisaalta tiukkasävyinen suosituskaan ei varmista sen toteutumista käytännössä, koska se on vielä osoitteeton ja menee helposti ohi. Sektorikohtaisessa asioiden tarkastelussa yksi tärkeä asia tai asiaryhmä yritetään nostaa kerrallaan esille ja sitouttaa siihen. Vastuullinen taho saa aloitteita useilta tärkeiltä toimialoilta ja saattaa arkiintua niiden kielelliseen ilmaukseenkin.
ITF:n suositusten yleinen piirre on niiden alisteisuus autoliikenteelle. Mikään sen antama suositus ei pyri selvästi vaikuttamaan kulkumuotojen jakaumaan kävelyä ja pyöräliikennettä lisäävästi ja autoliikennettä vähentävästi. Kävelykeskusta ja nopeusrajoitukset eivät vaikuta muutosta vaan auttavat kulkumuotojen rauhanomaisen rinnakkaiselon jatkamisessa. Pysäköintipaikkojen lisärakentamista käytetäänkin perusteluna jalankulkualueen rakentamiselle tai sen laajentamisella. Kytkentä voidaan tehdä myös toisin päin.
Tieturvallisuusviikon 2013 teema ja sen hyviksi koetellut suositukset vaativat ympärivuotista tekemistä. Suositusten ulkopuolelle ovat kokonaan tipahtaneet kävelyn tarpeet ja kävelyväylien kunnossapito talvella arktisissa olosuhteissa. Liukastumisonnettomuudet ovat Suomessa merkittävä kansantaloudellinen menoerä ja riski loukkaantua niissä vakavasti suuri. Niiden ehkäisyä vaikeuttavat tietojärjestelmien puutteet, epäselvyydet viranomaisten vastuunjaossa ja lainsäädännössä. Liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämishanke –Jaloin 2001-2004 raapaisi talvijalankulun pintaa. Tuloksien saamiseksi yhteistyö hallinnon korkeimmalla tasolla olisi vaatinut leveämpiä hartioita.
Oulu 17.1.2013
Mauri Myllylä
Liikennementori 