Eri puolilla Suomea vieraillessani olen usein kuullut mainittavan paikallisen vaikuttajan nimen uusien teiden ja siltojen yhteydessä. Nimi ilmaistaan useimmiten kiitollisuudella. Joskus on nähty edulliseksi antaa väylälle vaikuttavan henkilön nimi suunnittelusta lähtien. Siltarumpupolitiikka on Suomessa käytetty nimitys ilmiöstä, jossa vaikuttajat ajavat investointeja alueensa tai itsensä hyväksi. Barack Obama puhuu Illinoisin senaattorivuosina kirjoittamassaan kirjassa – Rohkeus toivoa siltarumpupolitiikasta USA:ssakin tuttuna ilmiönä.
Yhteiskunnallisen vaikuttajan ja puhujan Yrjö Kallisen muistomerkki Oulussa
Laila Pullisen veistos Valaistuksen portaat
Kuva Mauri Myllylä 2011
Suurmiehiä muistetaan muistomerkein ja teiden nimilläkin heidän kuoltuaan. USA:n osavaltiot yhdistävän interstate-tiesysteemin nimet lähtevät presidenteistä. Tien saaminen nimiinsä jo eläessään on houkutteleva juttu eteenpäin pyrkivälle poliitikolle. Kaupungin keskeisen puiston (kuva) lupaaminen vaalien alla peliareenan paikaksi on yksi kunnallisen siltarumpupolitiikan ilmentymä. Lintulammentien nimi muutetaan Madetojan tieksi kulttuuripoliittisista syistä. Siinä mennään ehkä vain allikosta ojaan -ilman rumpuja.
Sana -liikennepolitiikka, sen kuvailu, siitä päättäminen ja sen noudattaminen ovat uutta valtionhallintoa Suomessa. Liikennepolitiikan tavoitteena on saada pitkäjänteisyyttä ja yhdenmukaisuutta liikenneasioiden hoitoon ja kustannuksiin. Eduskunnan hyväksymä Suomen ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko 2012 kuvailee Suomen liikennejärjestelmän tilaa ja sen kehittämisen suunnitelmia vuosina 2012-2016 kaikkien liikennemuotojen osalta. Hallituskaudella aloitetaan keväällä 2012 kehysriihessä päätetyt investoinnit. Muilta osin selonteon 10-vuotisohjelma on luonteeltaan suunnittelua ohjaava. Selonteon valmistelu on tehty hallitusohjelman mukaisesti painottaen asioita maankäytön, asumisen, palvelurakenteiden, kestävän kehityksen sekä elinkeino- ja aluekehityksen näkökulmasta.
Liikennepoliittinen selonteko on tarkoitettu järkeistämään ja ohjaamaan myös siltarumpupolitiikkaa. Liikenneverkon kehittämisohjelman laajuudesta ja tärkeistä hankkeista sovitaan jo hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Siltarumpupolitiikan jatkamisen kannalta on myönteistä, että väyläinvestoinneista siirretään 100 M€/v liikenneverkon pieniin investointeihin ja ylläpitoon vuodesta 2016 alkaen.
Uudet liikennepoliittiset painotukset ovat niin uutta, että keskustelu näiden kahden politiikan edustajien kesken tuottaa vaikeuksia. Toistensa ymmärtäminen ei ole helppoa. Hölmistyneitä kasvoja ja puheenvuoroja on nähty viime aikoina eikä se ole ihme. Toinen politiikka haluaa luvata ja toinen tinkiä ja säästää. Uuden ajattelun mukaan ennen uutta investointia on tarkasteltava, voidaanko maankäyttöä ohjaamalla liikennemääriä vähentää, muita liikennemuotoja tarjoamalla, vanhaa hyväksi käyttämällä, pienemmin keinoin ja vaiheittain toteuttamalla välttää suuria investointeja. Niitäkin tarvitaan.
Ennen liikenneasioita saattoi hallita suoraan ratin takaa, nyt ne pitää osata lukea liikennepoliittisesta selonteosta. Äimistyksen luulen johtuvan siitäkin, että uusi liikennepolitiikkaa estää perinteellisen siltarumpupolitiikan ja sen tulee etsiä uudet tavat ja kohteet toimia. Ne ovat vain vaativampia kuin aiemmat.
Siltarumpupolitiikkaan on kuulunut vedätys. Ehdolle tuodaan niin paljon toiveita ja lupauksia ja yritetään saada raamit isommiksi ja hankkeita edes alulle uskoen että lisäbudjetti tuo pelastuksen niin kuin ennenkin. Kun varattuihin kehyksiin ei mahdukaan kaikkia hankkeita eikä kehyksiä voi kasvattaa, on umpikujalta löydettävä syntipukki.
Kasvavat ja kasvatetut liikennemäärät ovat olleet pääperuste uusille investoinneille hyötykustannusten laskennassa. Mitä enemmän on liikennettä ja mitä nopeampaa se on, sen kannattavampaa on siihen investoida ja tehdä lisää kaistoja. Ministeri perustelee uuttaa ajattelua pääteiden kehittämishankkeiden kehyskohun yhteydessä marraskuussa 2012 seuraavasti:
”Tavoitteena on löytää aiempaa suunnitelmaa kustannustehokkaampi, käyttäjien kokemia ongelmia tehokkaasti poistava kehittämisratkaisu, jolla olisi myös mahdollisuus toteutua aiempaa nopeammin. Laajassa yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa voidaan löytää ratkaisu, joka kaikilla perinteisillä mittareilla arvioituna osoittautuu edeltäjäänsä fiksummaksi. Hankkeen kustannusarvio voi lähes puolittua ja samalla kehittämisratkaisun yhteiskuntataloudellisuus kohentua merkittävästi. Kokeilun tulosten perusteella selonteossa katsottiin perustelluksi selvittää myös muihin yhteysvälihankkeisiin mahdollisesti sisältyvä tehostamispotentiaali: Lähivuosien yhteysvälihankkeiden kehittämisratkaisut uudelleen arvioidaan kustannustehokkaamman, käyttäjälähtöisen ratkaisun löytämiseksi ja toimenpiteiden mitoittamiseksi. Uudelleenarvioinnin tarkoituksena on valmistella seuraavalle hallituskaudelle mahdollisimman käyttäjälähtöinen ja kustannustehokas kasvua, kilpailukykyä ja hyvinvointiatukeva kehittämishankkeiden ohjelma.”
Tämän kuultuaan valveutunut toimittaja haluaa vielä täsmennystä ja pyytää, että ministeri sanoisi konkreettisesti, mitkä hankkeet leikataan.
”Kyse ei ole yksittäisten hankkeiden karsimisesta, vaan kehittämisratkaisun uudelleentarkastelusta. Tärkeää on löytää kokonaisuus, joka käytettävissä olevilla resursseilla parantaa liikenteen toimivuutta lähitulevaisuudessa mahdollisimman tehokkaasti.”
Liikennepoliittisen selonteon tärkein osa on valtioneuvoston linjaukset ja keskeiset toimenpiteet. Niitä on numeroitu yhteensä 54 kohtaa. Puuttuvan kehysrahoituksen lisäksi on huolta kannettava muustakin tulorahoituksesta ja taloudellisista keinoista. Liikennejärjestelmän rahoituksen kannalta selkeitä linjauksia ovat tiivistetysti seuraavat:
- Perusväylänpidon ja joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima turvataan kustannustason nousua vastaavilla tasokorotuksilla. (Tätä mekanismia joudutaan soveltamaan jatkuvasti kehysaukkojen paikkaamisessa.)
- Rahoitusta kohdennetaan kaupunkiseutujen joukkoliikenteeseen ja muualla peruspalvelutason turvaamiseen. (Teema soveltuu hyvin uuden siltarumpupolitiikan tekoon.)
- Investointien rahoittamiseen käytetään tehokkuutta lisääviä rahoitusmalleja ja kehittyneitä budjetointimenettelyjä. (Voisiko tiehankkeen myydä jonkin sponsorin nimiin kuten jääkiekkoareenankin?)
- Liikenteen hinnoittelua kehitetään ohjaamaan ja tehostamaan liikennejärjestelmän käyttöä, turvallisuutta sekä ylläpitoa ja kehittämistä. (Työryhmän esitys – Kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä valmistuu v. 2013.)
- Vaikutetaan vero- ja maksupolitiikalla sekä informaatiolla liikkumistarpeeseen, liikkumis- ja kuljetusvalintoihin ja ohjataan liikennettä kestävien liikennemuotojen varaan. Tehdään kaikki liikennemuodot kattava maksujen ja verojen rakenteellinen kokonaistarkastelu ja uudistus, jossa poistetaan väärään suuntaan ohjaavat kannustimet.
- Tehdään työmatkaliikenteeseen etujen ja verotuksen kokonaisuudistus tavoitteena ohjata ja kannustaa käyttämään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Selkiytetään työsuhdematkalipun verokohtelua. Vaikutetaan kestävien kulkumuotojen valintaan tukemalla tiedotusta, markkinointia ja liikkumisen ohjausta työpaikoilla.
Uusi liikennepolitiikka konkretisoituu ja tulee koetukselle selkeimmin edellä esitettyjen kohtien avulla. Niiden puolesta on vaikea puhua samaan aikaan kuin suurista väylähankkeista. Olen lohduttanut tiemäärärahojen vähyyttä surevia, että oma auto on lähimpänä ihmisten sydäntä ja turvaa paikkansa ja tarpeensa.
Oulussa 28.11.2012
Mauri Myllylä
Liikennementori 